Rukkanen

Valokuvatorstain haaste 138, näinhän se meni.
On niin inhimillistä unohtaa tärkeitäkin asioita, kuten vaikka rukkanen, kuka sitä nyt kaipailee.

Syksy saapui

Ja taas me koemme sen värien hurmion, maatuvien lehtien tuoksuvan alakulon ja sienien suuren elinvoiman.
Kerta kaikkiaan, nyt saapuu syys.

Sateen jälkeen

Sateen jälkeen, märälle puu pinnalle, peilasi pihlaja itseään.

Sade

Harmaa pilvi peitti raskaana taivaankannen, epätodellinen valo täytti tienoon ja sitten se repesi.



Suuri vesimäärä syöksyi katolta.Sade heittäytyi terassin kaiteelle, jossa sai aikaan ilotulituksen kaltaisen räiskähtelyn.
Mutta jotain puuttui.

Väri, sitä ei ollut.

Muokattu sittiäinen

Metsäsittiäinen sai tuntea sadepäivän toimettomuuden.
Tämä kuva voisi toimia vaikka maalauksen aiheena ja oikeastaan se olikin mielessäni, kun sittiäistä rupesin muokkaamaan.
Tuolla kuvan muokkauksella saa aikaan mitä ihmeellisempiä muotoja ja kuva kokonaisuuksia, mutta sitten kun yrität tehdä jonkun aikaisemmin tehdyn, niinpä ei se sitten luonnistukkaan.
Sitä toimii vain hakuammunnalla, eikä paina mieleensä, että mitä tuli tehtyä, jotta sai määrätyn kuvan aikaiseksi.
Oppi ja ikä kaikki, teen ja odotan sitä hetkeä, että kaikki tulee vaiston varaisesti. Sehän se on niin hauskaa, kun itse oivaltaa vaikka jonkin opin kautta se olisi vaivattomampaa.