Kurkistuksia, vielä kerran ja sitten...

Kurkistuksia, toinen

Kurkistuksia, ensimmäinen

Vardön satama

Harmittaa hirveästi, ettei tullut tuota Vuoreijaa kuvattua, sen rakennuksia ja talojen värileikkiä. Kaupunki oli tosi mielenkiintoinen vanhoine, hajoavine rakennuksineen. Ei ollut varmaankaan mitään kaupunkisuunnittelua, sillä rakennukset olivat niin moninaisia ja olikohan kahta saman väristä, tuskin ihan rinnakkain.
Kesäaikana se voisi olla taiteilijoiden paratiisi, ainakin näin aurinkoisella säällä saattoi kuvitella, totuus on varmaankin toinen.
Paljonhan Vuoreijaan oli rakennettu uutta, joka poikkesi tyystin kaupungin vanhasta osasta. Vardössä voisi majailla pitempäänkin, kulkea kaduilla ja nauttia sen erilaisuudesta.

Tämä on siis siitä satamasta.

Laiturin reunaanoli kiinnitetty renkaita killumaan ja ihan syystä. En tuosta veneilystä saati kalastuksesta paljokaan tiedä, mutta kai nämä on jotain pehmusteita veneille.

Betoniset laituritkin ovat ajankuluessa rapautuneet. Suolainen merivesi ottaa veronsa. Noissa väreissä ja muodoissa on jotain kiehtovaa.

Nuori selkälokki ( näin oletan ), oleili myöskin satama alueella muiden lokkien ja pikkukajavien seurana.

Pikkukajava värikylvyssä. Aurinko kultasi veden heijastuksia apuna käyttäen ja kylpevä lintu pyöräytteli siihen sinisiä renkaita sulillaan.

Turkisviittainen viheltelijä

Mikäs kumma turkisviittainen tuolla mättään takana kuuhaa.
Etsimen läpi tiiratessani en osannut ensin hahmottaa. Silmäni näkivät tuon mustan keskustan ja sitä ympäröivän valkoisen höyhenistön, joka näytti vielä tuulessa liehuvan. Jo on kumma olio, Ruija tekee tepposensa ja saa näkemään kummajaisia.

Sitten huppuviittainen liikahti ja näin, että lintuhan se. Matkakumppani tiesi kertoa, että kapustarinta siellä piipertää ja viheltelee kulkeissaan.

Viheltelyyn oli syynsäkin, sillä rouva kapustarinta näytti myös olevan paikalla.

Aika hyvin kapustarinta sulautuu keväiseen luontoon.