Sanaharkkaa ja veden kuohuja

Variksilla ja kalalokeilla oli hieman kinaa kalaperkkeistä mökkirannassa Vapun alla.
Kalalokki pariskunta oli taas tullut odottamaan otollista aikaa pesiä rannalla ja niille laitettiin päivittäin kala-ateria. Varikset olivat kärkkäitä ja ahneita vaivattomalle tarjonnalle, mutta kalalokki kävi rohkeasti rosvoilian kimppuun. Monesti ne saikin tunkeilijan poistumaan, mutta eivät varikset helpolla luovuttaneet, vaan jatkoivat rosvoilua vuoronperään.

 

 

Vappuaattona sitten herättiin ihan satumaiseen maisemaan. Lunta oli yön aikana satanut n.20cm ja se oli kuorruttanut puiden oksat kauniisti. Lapset tekivät mökkirantaan lumiukon, sillä sää oli kuitenkin hieman plussalla ja lumi nuoskaisen märkää.

Iltapäivään mennessä maisema näytti sitten tältä. Lumet olivat sulaneet ja lumiukko niiden myötä.

 

Käytiin aattona myös katsomassa lapsenlasten kanssa Korkeakosken kuohuja, mutta vain ylätasanteelta.

 Alas johti aika jyrkät portaat ja näyttivät tosi liukkailta, joten jätettiin moinen urheilu väliin.

Olihan noissa kuohuissa muutenkin katsomista ja veden pauhina oli valtaisaa.
Nuorinta alkoi pelottamaan moinen ärjyntä ja veden määrä. Olisiko huomannut saman, minkä kamerakin tallensi, eikös näytä aivan siltä, kuin joku tuolta veden tyrskyistä katselisi?

Koski kuohuu maalaten

Kivien ympärillä

 

Kivellä

Kiven yli

Kanjonin kätköissä

Kosteaa ja yltäkylläistä vihreää, kuin sademetsän kätköissä ainakin.

 Sammaloituneita puita ja lisää rehevää vihreyttä.

Vilvoittavaa vettä ja valon leikkejä kasvillisuuden seassa.

Niin, olihan minulla tarkoituskin tänne tulooni. Laskeuduin alas kosken alle nähdäkseni vilauksen virtavästäräkistä, sillä tiesin sellaisen pesineen Korkeakoskella, peräti viiden munan voimin.

Ja näinhän minä sen, mutta tämä varmaankin oli poikanen tai sitten naaras, koska väritys oli hailakka.

Tämä lintu harvinaisuus olin saanut renkaan jalkaansa. Odotin jonkin aikaa, että olisin nähnyt sen komean uroksen, mutta nyt kyllä tämä jäi ainoaksi havainnoksi virtavästäräkistä. Ehkä ensi vuonna.

Kuohuvaa

Korkeakosken kuohuvaa.

Korkeakoski mainitaan opastaulussa Suomen korkeimmaksi koskeksi, 32m. Keväisin koskessa virtaa vettä runsaasti ja silloin sitä kannattaa käydä katsastamassa. Onhan tuolla rotkolla oma viehätyksensä niukan veden aikaankin.
Koski löytyy Pohjois-Savosta, Maaningan kunnasta.