perjantai 14. helmikuuta 2020

Miten se sattuikin...



Että nyt, tasan vuosi sitten, olin kirjoittanut edellisen kerran tänne.

Jotenkin vain tuntui, että jos laittaisin hieman kuva kuulumisia ja yrittäisin elvyyttä tämän blogin.

Laitan vaikka näitä viimeisiä kuvia, joita tämän vuoden puolella olen ottanut. Kuvaan nykyisin enimmäkseen monivalotuksia, mutta toisinaan myös muunkinlaisata tulee ikuistettua.


Kuvia tammikuulta







Tammikuu oli kyllä säiden suhteen aika erikoinen, lauhaa, lumetonta, mutta jäätä piisas. Välillä satoi vettä, satoi luntakin, suli pois. Enimmäkseen pilvisen harmaata, mutta joskus kauniita ruskotuksia.



Käynti Sanginjoella ja Lemmenpolulla















Sanginjoella käytiin Retkipolun kanssa tammikuulla. Jäiset Lemmenpolut ja hiukka tammikuista aurinkoa.

 

Helmikuu 

 













Helmikuun aamu näytti värikästä raitaa. Taloja lämmitettiin, kun hetkellinen pakkanen saavutti, mutta Ruttis aisti hentoisen lämmön.
Hyvää Ystävänpäivää meille kaikille!


torstai 14. helmikuuta 2019

Aikaa tässä vierähti


Nimittäin blogin päivityksessä.

Tänään oli mielenkiintoinen helmikuinen päivä.
Olen lintuja ruokkinut etu-ja takapihalla, niin kuin useimpina vuosina aiemminkin. Tänään sitten seurailin niiden pyrähdyksiä ruokintapaikoilla. Huomasin omenapuussa rastaan ja olihan siellä viherpeippokin, jota ei joulun jälkeen, eikä oikeastaan lokakuun jälkeen ole näkynytkään. Takapihalla erotin myös hömötiaisen, joka on pysynyt koko tämän talven ruokinnalta pois. Pikkuvarpusia, keltasirkkuja,  urpiaisia ja olipa yksi peippokin eksynyt joukkoon.





Kuvat on otettu ikkunan takaa

Pilvinen sää ja kymmenkunta astetta pakkasta, alkoi lauhtumaan ja sitten sateli hieman lunta. Lumisade muuttui vesisateeksi ja tippui vesipisaroina lumiselta katolta tai oikeammin lumesta riippuvista jääpuikoista. Ilmakin lauhtui ihan plussan puolelle. Hieman ruskotusta auringon laskiessa, päivä oli tosi keväinen.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Maaliskuinen metsä





Uusi vasta satanut lumi on kuorruttanut puiden oksat ja varvikot. Tätä valkeutta ei kauan kestänyt, märkä lumi tipahteli maahan klöntteinä. Heti kun sade lakkasi.



Pieni metsä on mielenkiintoinen ja sen sisään mahtuu monta maisemaa. Tämä on sellainen sekametsä, jossa kasvaa monenlaisia puita. Isoja ja pieniä, uutta ja vanhaa puustoa. Lähempänä merta on tiheää lehtipuuta, toisessa suunnassa vanhoja, naavaisia kuusia. Metsää kuvaten luovasti kertavalotuksena.



Koska sateen jälkeinen metsä viehätti sävyillään, niin päätin kokeilla erilaista luovaa kuvausta. Tämä kuva on otettu monivalotuksena.



Polkua kävellessä tuli pieni valopilkku vastaan. Nämä lehdet ovat kestäneet sateet ja talven myrskyt, mutta vielä ne jaksaa ilahduttaa kulkijaa.

 

Kevät aurinko laittaa hangetkin kukkimaan. Matalat männyn käkkyrät heittävät kauniit varjot valkoisille hangille.



Varjot pyyhkivät kevyesti auringon lämmittämää lumen pintaa.

 

Hennoille oksille jäänyt lumi sulaa hieman päivän aikana ja yön pakkaset muotoilevat niistä koruja.
Aurinko saa riipukset sädehtimään, mutta pian nämäkin ovat menneen talven muisto vain.



Liian pian kaikki muuttuu. Näitäkin koruja olisi voinut ihastella vielä seuraavanakin päivänä.
Kevät ja kesä saapuu, vaikka hieman keikkuen.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mistä huomaa, että on kevät



Mistä huomaa, että kevät on saapunut? Ainakin siitä, että varjot pitenee, aurinko paistaa aina vain korkeammalta ja se lämmittää päivisin, päivä pitenee ja varjot venyy.




Hangella ja puissa loistaa tuhansia valonpisaroita, siitä huomaa, että kevät on tullut.
Yöllä on pakkasta, päivällä lämpötila saattaa nousta plussan puolelle. Tulee kantohanget, joita pitkin voi suihkia suksin, pyörällä ja jalkaisin, ihan minne kevätriemu kuljettaa.




Siitäkin huomaa kevään tulleen, kun lintujen, oravien ym. käytös muuttuu. Fasaanikukko alkaa kokoamaan itselleen haaremia, harakat suukottelevat puissa ja naakat naksuttelevat pesäpaikkojensa lähettyvillä.






Metsissä paljastuvat muurahaiskeot lumen alta, vielä ei kuitenkaan keossa käy kuhina, mutta pian.




Sataa räntää ja vettä, vuoronperään. Kastelee puita ja pensaita, pyyhkii niiden oksia hellästi, kuin puhdistaakseen talven kylmyyden pois.





Naavatkin saavat tästä keväisestä kasteesta osansa ja ne alkavat hehkua metsän pimeydessä, pudottaen pinnoiltaan menneen talven harmauden.





Viimeistään silloin huomaat kevään saapuneen, kun sinisyyttä hohtavalle taivaalle, ilmestyy valkoiset, kirkuvat linnut. Ei uskoisi, minkä ilon kalalokkikin voi aiheuttaa, pimeän talven jälkeen.

Tervetuloa kevät, valo, lämpö ja kesä!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Palaan tänne takaisin II

Sainpa kokea myös tällaisia hetkiä Äkäslompolon reissulla.
Kuvat otti Tuulikki Korhonen

kuva Tuulikki Korhonen
 
Lapintiaisen hento olemus ei kyllä tuntunut kädellä, vain pienen nokan kosketus, kun siemenen nokkaisi  



kuva Tuulikki Korhonen

Kuukkelilla oli hiukan tiukempi ote sormenpäistä, mutta eivät ne kynnet kuitenkaan ihoon uponneet. Ruuan nappasi kevyesti, ei tuntu lainkaan, vaikka nokka onkin tukevampi kuin lapintiaisella.