Syön , syön ja aina vain kasvan

Siellä se ritarin alku syö ja pulskistuu. Tämä yksilö on mieltynyt Mooseksenpalavanpensaan siemenkotiin, joita se halukkaasti popsii.
Ritariperhosen toukat keräävät elimistöön ravintokasveista myrkkyjä ja näin ne saavat pidettyä linnut ym. saalistajat loitolla. Tästä siis todennäköisesti kehkeytyy perhonen.

...katajaan kapsahtaa

Ritariksi aion

Minusta tulee ritariperhonen, jos ei...

 lintu nappaa.

Hoikkeliini

Kiitos Manna, tämä on siis sulkaperhonen, tarkempi määritelmä ei tästä kuvasta selviä.

Tähtimerkkinä kalat

Aurinko tekee kepposia.

Käänsivät selkänsä

Kävin laskemassa lampaita, mutta käänsivät selkänsä.

Lämpö on ihanaa ja aurinko, ne saa kuitenkin ihmisen "löysäksi".
Nautitaan ja ollaan löysiä, talvella sitten tiukistellaan, pakkasissa.

Hopeatäpliä, vai?

Luulisin, että on jokin hopeatäplä, mutta mikä niistä. Mielestäni oli n. nokkosperhosen kokoinen. Valistaa saa, jos johdattelen väärille poluille. Lensivät pienen joen läheisyydessä, viihtyivät lehtovirmajuurella, nuuskuttelemassa tuoksuja ja maistelemassa makuja.
Nyt tutkittuani asiaa, niin arvelisin, että voisi olla Angervohopeatäplä.

Keihästytönkorento

Elämäni ensimmäinen kuva sudenkorennosta. Ei läheskään hyvä otos, mutta se on kuitenkin ensimmäinen.

Sami Karjalaisen, Suomen Sudenkorennot kirjassa lukee seuraavaa; Ehkä yleisin ja runsaslukuisin sudenkorentomme.

Perhosen siivin

Ettei elämä mene liian vakavaksi, pieni leikki on aina paikallaan.

Hepokatti tahtoi kuvaan

Kävin kuvaamassa perhosia, taas kertaalleen, mutta se on oikeasti melko haastavaa. Kuvatessani näitä  kahta lempiväistä, niin ykskaks...

Huomasin silmänurkasta, että jotain loikkasi ruohikosta kasvin korrelle. Siinä unohtuivat tesmat ja lemmet, kun edessäni komeili hepokatti.

Hyvin naamioitui. Sain kuitenkin napattua muutamia kuvia, ennenkuin kyllästyi ja loikkasi heinien sekaan.

Hiljainen kulkija

Kultasiipi, sinisiipi

Nimet voi korjata, jos olen tunnistanut perhoset väärin.

Loistokultasiipi

Niittysinisiipi naaras

Runtelinharju

Tänään oli loistava ilma, aurinkoa ja sopivasti tuulta, jotta pienemmät itikat kyytiä saivat.
Aamulehdessä  uutinen kauniista luontokohteesta ja täytyihän se heti tuoreeltaan lähteä katsastamaan.

Tietä etsiessä putkahdettiin kalasatamaan Kellon Kiviniemessä. Eipä täälläkään ole tullut ennen käytyä.
Merta, veneitä, niitä katseltiin. Tuuli puhalsi mastoihin ja pani ne soimaan, sitä kuunneltiin.

Matka jatkui. Hieman kierreltiin sinne sun tänne, kun reitti ei ollut tuttu, mutta löydettiinhän me, Runtelinharjulle.
Harju nousee lähes tulkoon suoraan merenrannasta, no pienoinen tasamaa-alue välissä, mutta ei sitä harjulta katsottaessa huomaa. Harju on suojeltu, mutta aivan vieressä alkaa soranottoalueet.
Älä katso taaksepäin, vaan eteenpäin, missä meri häipyy horisonttiin ja ajatus saa siivet.

Pirunpeltoja, niitä oli vielä jäljellä. Kaikki ei ollut kadonnut koneiden ahnaisiin kitoihin.

Tunti keskiyön jälkeen

Tursas ja kaunotar

Kyllä sitä monenmoista outoa juhannuksena tapaa.
Tämäkin tursas loikoili lonkerot ojossa lehdellä. Oli noussut varmaan järvestä, jossa vesi velloi riehakkaasti, ees taas. Mukavampihan se on lehtikehdos keinutella ja antaa auringon lämmittää kylmentyneitä jäseniä. Lehtikehtoa tuuli liikuttaa ja jos oikein hiljaa makoilisi, niin voisi vaikka makupala lennähtää lonkeroiden tavoitettavaksi.

Ranta heinikossa myös pitkäpyrstöinen tumma kaunotar odotteli, ehkäpä tuulen laantumista. Paikalle oli saapunut pikkuinen hämis. No, mikäs siinä, kuluhaan se aika näinkin, toisia tuijotellessa. Hämis oli kuitenkin sen verran vikkelä jalkainen, ettei montaa hetkeä paikallaan pysynyt. Kiire oli, vispas edestakas lehden reunaa. Olikohan tuuli sekoittanut verkot.