Kyllä sitä monenmoista outoa juhannuksena tapaa.
Tämäkin tursas loikoili lonkerot ojossa lehdellä. Oli noussut varmaan järvestä, jossa vesi velloi riehakkaasti, ees taas. Mukavampihan se on lehtikehdos keinutella ja antaa auringon lämmittää kylmentyneitä jäseniä. Lehtikehtoa tuuli liikuttaa ja jos oikein hiljaa makoilisi, niin voisi vaikka makupala lennähtää lonkeroiden tavoitettavaksi.
Ranta heinikossa myös pitkäpyrstöinen tumma kaunotar odotteli, ehkäpä tuulen laantumista. Paikalle oli saapunut pikkuinen hämis. No, mikäs siinä, kuluhaan se aika näinkin, toisia tuijotellessa. Hämis oli kuitenkin sen verran vikkelä jalkainen, ettei montaa hetkeä paikallaan pysynyt. Kiire oli, vispas edestakas lehden reunaa. Olikohan tuuli sekoittanut verkot.
.jpg)
Kaunis lehtipeti, mikäpä tuossa olisi köllötellessä. Näihin öttiäisiin on varmaan helppo jäädä koukkuun ;) Onneksi ei verkkoon kuitenkaan!
VastaaPoistaHieno perhossarja tuolla edellä! Luontoa eri puolilta on kiva seurata täällä blogien välityksellä. Täällä näkee enemmän kuin omalla pihalla :-)
VastaaPoistaPäiväkorento: miten sulava luonnon ihme.
VastaaPoistaIhmeellistä! taas saan nähdä jotain sellaista, mitä en aiemmin ole huomannut. Hienoa ja niin mielenkiintoista.
VastaaPoistaHauskan ja ihmeellisen näköisiä otuksia sitä luonnossa onkin! Mahtava tuokin pyrstö, luulisi olevan hankala liikkuessa kääntyä!
VastaaPoistaOi mikä lonkerojalkainen, aivan selvä tursas! Siinäpä hän tosiaan pötköttelee, kuin vihreällä meriruohoniityllä.
VastaaPoistaPidän teksteistäsi, yhtäaikaa sadunomainen ja silti realistinen tunnelma.
Oi mitä kaunottaria olet kuvannut. Hämähäkki on uusi ja outo ilmestys, ihan selvästi pieni minitursas kauniine lonkeroineen.
VastaaPoista