Joulukuiset kuvat

 Kuukausi meni melkein lumettomasti.

Puiden oksat olivat tummia ja paljaita lumesta ja kuurasta.

Kun lähestyttiin joulua, niin taivas aukaisi portinsa ja pudotti valkean lahjan ja kylmänkin.

Virtaavat vedet jäätyivät ja peittyivät neitseelliseen valkeaan.

 Rantapusikkokin muuttui sadun ihmemaaksi.

 

Oksat saivat lunta ja pakkanen kiristi nukkuvaa luontoa.

Joulu meni ja luminen kauneus, nyt odotellaan vuotta 2015 vesisateessa.

Kaikille teille Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta!

Valoisaa, hetken aikaa

Ruskolankoski, ainoa koski, joka on kävelymatkan päässä.
Vielä oli vettä ja sulaa. Kohta jäätyy, mutta jos vettä riittää, niin saattaa pieni sula säilyä kovienkin pakkasten jäljiltä.

Tuota valoa lähdin metsästämään. Valoa, joka oli niin viettelevän herkkä, suorastaan yltäkylläisen kaunis. Siltä se tuntui, kauan jatkuneen hämäryyden jälkeen.

Valoisa, yksinäinen, pilvikin houkutteli kuvamaan  Astelin vastasataneessa lumessa ja nautin näkymästä, miten voikin olla kaunista, hiljaista. Lähellä pärähtävä moottorisahan ääni rikkoi idyllin. Yritin olla kuuntelematta ja keskityin nauttimaan talven tunnusta.

Valo hiipui pian taivaalta, mutta lumi hohti uutukaisen valkoisena, neitseellisen kauniina. Sanomattakin on selvää, että talven luminen kauneus viehättää.
Lumen painosta kaareutuvat oksat luovat holvikaaria, joiden alta voi kulkea valkeaan unelmaan. Mutta vielä ei ole holvien aika, ehkä myöhemmin, kun lunta tulee riittävästi.

Tätä kuvaa ottaessani satoi jo vettä. Olen tyytyväinen, että ehdin tallentaa muutaman kuvan lumesta ja valosta.

Päivä antoi, mitä aamu lupasi :)

Mitäs nyt, kun pilvet peittää

Niin, mitäs sitä nyt pimeällä vois kuvata, kun ei näy tähtiä eikä taivaantulet loista.
Mieli tekee kokeilla kuitenkin pimeäkuvausta ja nyt sitten kuvataan valosaasteessa, näin nyt.

Eilen satoi hienokseltaan lunta, kosteaa sellaista. Metsänreunakin sai kummasti eloa ja valosaaste kirkasti taivaan puiden takana.

Tässä kuvassa on saastetta enemmänkin, paperitehdas pukkaa haisevaa savua monesta rööristä.
Vaikka nämä tehtaat ovatkin päiväsaikaan melkoisia rumiluksi, niin itseä viehättää niiden pimeän aikainen valoloiste. Jos tuo vesi edessä olisi avoin, eikä lumen kuoruttama, niin kuvassa olisi enemmän eloa, kun tehtaan valot peilais veteen.

Nyt ollaan sitten hieman raikkaammissa vesissä, jäänmurtaja Sampo, Kemin Ajoksessa, odottaa vierailijoita.
Sampo risteilee talviaikaan Kemin edustalla, joulukuusta huhtikuuhun, nyt vain pitäisi tulla pakkaset ja kunnon jäät, jotta kyyditettävät pääsisivät nauttimaan oikein aidon jäänmurtajan kyydistä.

Autonvalot valaisivat loistokkaasti nämä pylväät ja vaaleat kuivuneet heinät korostivat vaikutelmaa.
Tämä kuva on otettu marraskuun puolella ja täysin pimeissä olosuhteissa, samoin nuo seuraavat tusossa alla.

Ajettiin pimeässä peltotietä kohti merenrantaa, niin ainakin oletettiin. Tie loppui ja saavuttiin hieman karseaan paikkaan. Pylväitä ja korkeaa aitaa edessä, traktorin jälkiä ja verkkoaitaa. Ei ollut kyllä ollenkaan käsitystä mitä ympärillä pimeydessä on.

Kaukana loisti valot ja savu tuprusi, pääteltiin, että ollaan vastapäätä kaupunkia, merenlahti välissä.
Siinä kuvatessa nähtiin kolmen lentokoneen laskeutuvan tuolle valaistulle alueelle, joten siitä varmistuttiin asiasta, lentokentän vasemmalla puolen näkyy siis StoraEnson savut.

Vaikka ympärillä oli täysin pimeää ja tarkennusta ei voinut suorittaa, niin koneella kaikki oli silminnähtävän valoisaa ja loppuen lopuksi tarkennuskaan ei ollut pahasti pielessä. 

Pimeys antaa paljon anteeksi :)