Nyt tunnistetaan luteet

Tästä lahjasta tulin hyvin, hyvin iloiseksi. Suomen luteet, voiko uskoa, että niitä on yli 500, aivan ihana kirja.

 Oi, kuinka kauniita ja värikkätä ne voivat ollakin.

Näillä on niin hauskoja nimiäkin, kuten tuo raidallinen Pyjamalude.

Tällä taas näyttää olevan vinkeät kasvot selkäpuolella.

Tulen varmaankin selailemaan tätä kirjaa pitkin kevättä ja sitten kesän koittaessa kuvamaan.

Kuvauksellista Joulua

Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Vanhan uudelleen lämmittelyä

Päätin pitkän tauon jälkeen avata tämän Pehmyt piirron uudelleen.
Olen ahkerasti hössötellyt noissa kahdessa muussa blogissani, mutta kun nyt tuntuu, että kuvia voisi taas syntyäkin, niin päätin kokeilla, että vieläkö virtaa.

Näin aamupäivän alkajaisiksi muutama kuva, ne on kylläkin jo julkaistu tuolla toisessa, mutta muokkaan päivän mittaan uusia julkaisu kuntoon.

Nämä kuvat ovat eilisiä, joten...

En ole vielä ehtinyt muutoksia tänne tehdä, mutta tulen varmaankin hieman niitä tekemään. Tämän blogin avaaminen tuli niin yllättäin, etten ole paljon ehtinyt suunnittelemaan.

Tarkoitukseni on laittaa jatkossakin vain luontokuvia ja vähän tekstiä. Katsotaan nyt miten lähtee rullaamaan.

Kukkaniityn elämää

                              

                                                                                   

Kukkaniitty on kaunis katsella, mutta siellä vaanii menenlaiset vaarat. Ihminen on kulkiessaan turvassa, no jos ei oteta huomioon niitä punkkeja tai sitten joitain pistäviä, niin voimme rauhassa kulkea kukkia ihastellen. Öttiäisiä löytyy montaa sorttia myös sellaisia, jotka vaanivat muita öttiäisiä. Tälläiseen kyrmyyn törmäsin niityn reunassa. 

Petokärpänen nimeltään ja aika hurjan näköinen, pienoista pelkoa tuntien katselin tätä öttiäistä silmiin, kun tuo öttiäis kammo vielä on hiukka voimissaan.

Kukkaniityn elämä jatkuu toisessa luontokuvablogissani, täältä. Kaikki kuvat suurenevat klikatessa.

Keskikesän aikaan

Kokoja polteltiin keskiyön aikaan Maaninkajärven rannoilla. Sää kirkastui sopivasti, aurinkokin paisteli, mutta juuri h-hetken aikaan taivaalle kerääntyi pilviä.
Laskevan auringon ja sadetta kantavien pilvien myötä maisema kylpi erikoisessa valossa. Valo heijastui pilvistä veteen ja kietoi järven hentoon punerrukseen. Tuota eteen aukeavaa hetkeä katsellassa tuli taas kerran mieleen, kuinka järvi on ilmeiltään monipuolinen. Valo ja veden liike muuttaa muotoaan melkeinpä hetki hetkeltä.

Aamulla järveä helli auringonpaiste ja sää oli lempeä, niinkuin Juhannukseen kuuluu. Tyyneellä järvellä lipui vene rauhallisesti huristen, vielä idyllisempää, jos vene olisi ollut soutuvene.

Ei kaikilla keskikesä ole rentoutumista luonnossa, vaan joidenkin kesän täyttää aherrus. Nämä lintuemot ovat jotenkin rasittuneen oloisia, värit ovat haalenneet ja muutenkin olemus kärsinyt.
Ylin on  västäräkki, sen nyt vielä tunnistin, mutta en tuota alinta, voisiko olla peippo (ei kai)?

Kemijoen rantamilta

Hyvää Juhannusta ja aurinkoa, vaikkei kuvassa se nyt satu paistamaankaan ;)

Kivikon valtias

Kuovi kivikossa, hieman hassultahan se  vaikutti.

Suolaheinän kutoja

Mitäs täällä!

Tälläisesta asennosta löysin nämä öttiäiset. Oikaisin  myös itseni heinikkoon, sillä aika matalalla ruohikossa makoilivat.

Oli kohtalaisen "railakas"tuuli, joka huojutteli kavereita tuulessa. Liekö nuo asennon vaihdokset tuulen syytä, mutta sinä aikana kun seurailin, niin niitä vaihdettiin useasti. Tässä yksi taiturimainen ote kumppanista.

Osaisikohan joku tunnistaa tämän hyönteisen. Alueella lenteli useita samanlaisia, jotka pyrähtelivät heinältä heinälle, aika matalalla.

Uuvana tiesi sanoa, että olisi jokin sylkikuoriainen. Haeskelin netistä varmistuksen ja tämä on siis; Kirjosylkikuoriainen, Cantharis figurata. Kiitos Uuvana;)

Varjakan kesämaisemaa

Oulunsalon Varjakassa sijaitsee huvialussatama. Se ei ole suuren suuri, mutta ei aivan pienen pienikään.

Aallonmurtajalta voi kapuloida lossilla Varjakansaaren, jossa aikanaan oli pohjoismaiden suurin saha. Saareen ei ole pitkä matka ja matka sujuu hyvinkin lihasvoimilla ja vaikkapa hieman heikoimmillakin.
Salmessa on kuitenkin tapahtunut sahan aikoihin onnettomuus, joka vaati myös ihmisuhreja.
Saaren rannoilla on kerros losoja, jotka pikkuhiljaa lahoavat ja muuttuvat yhdeksi saaren kanssa.

Aallonmurtajalta avautuu näkymä Akionsaareen.

Varjakan Kartanon pihapiiriä. Kartanossa on kahvila, näyttelytilat ja kesän aikaan monenlaista ohjelmaa.

Vesi vilvoittaa

Erään sortin vaaksiaiset

Helle kukat kukittaa

Parissa päivässä pihasta on puhjennut valkoisten kukkien näyttämö.

Hyljeksittyä unelmaa

Herkistelyä lailla ahomansikan

Kukka kuin keijun mekko

Ojakellukan kukat eivät vielä olleet täydessä loistossaan. Näiden kellukoiden kukinta on sellaista vaatimatonta loistoa, joka ei vedä huomiota puoleensa. Läheltä katsoen ovat sitäkin viehättävämpiä, eihän kukassa hyörivät kymmenet kimalaiset voi olla väärässä. Ojakellukka on myös vanha rohdoskasvi.

Kerran vielä, meri

Meri, ruskea ja vaahtopäinen

Tuulee, meri velloo. Vesi on ruskehtavan sävyistä, mutta valkoiset vaahtopäät kirkastavat sen olemusta.

Meri kasauttaa rannoille kaikennäköistä. Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen pois heittämää, vaikka kyllä sitäkin oli.

Löytyihän sitä kukkivaakin rannan tuntumasta. Simpukoita, rentukoita ja raikasta meri-ilmaa, siinä tämän päivän kuvausretki. Kuvien ulkopuolelta täytyy mainita ilmassa kierelleet tervapääskyt. Kuvia en yrittänyt ottaa laisinkaan niistä käytössä olleen putken vuoksi.