Perhosen kotelo

Tänään löytyi perhosenkotelo, iso ja tummanpuhuva.
Tutkimusten tuloksena selvisi, että kysymyksessä oli mäntykiitän kotelo.

Kotelolla oli pituutta n.4cm ja sen takaosa liikahteli, joten jossain vaiheessa siitä kuoriutuu lentävä yksilö.


 Muistelin, että olin joskus kuvannut mäntykiitäjän toukan ja löytyihän siitä kuvia, vuodelta -10, kuvat alla.

Enään vain aikuinen kiitäjä puuttuu.

Pienet ötökkäiset

Aurinkoa, lämpöä ja melko tuuletonta.

Tavanomainen kierros pajujen parissa on nyt paikallaan, jokohan kukinnot olisi saaneet uusia vieraita.

Perhosia odotin näkeväni, mutta piti tyytyä noihin pieniin kärpäsiin. Mönkihän siellä kyllä hieman pulleampikin meden kerääjä.

Pajunkissojen kera

Nyt pajunkissat alkavat olla kukkeimmillaan ja sen ovat huomanneet pienet siivelliset myös.

Kävin aamupäivällä ojien reunoja koluamassa ja pistän tulemaan pajunkissoja useamman kuvan kera.

Väriloistoa suolla

Kyllä se kevät on ja luontokin alkaa valmistautumaan uuteen kukoistukseen auringon myötä.
Eilen iltapäivällä piipahdettiin suolla, suopursun tuoksu tuntui vahvana ja vaiverot hehkuivat vastavaloon punaisina.

Nämä kilikellot kuuluvat suopursulle, ovat viimevuotisia kukintoja. Vaiveron puna saa kuivat kukinnot hehkumaan ja tietenkin aurinko, joka hellii suon asukkeja.

 

Kaikkialla oli runsaasti suopursuja ja nuppuja vallan mahdottomasti, tulee upea kukinto.

Tupasvillan kukinto on tosi vaatimaton, se jo kukkii. Tupasvilla kukkii aikaisin ja kasvattaa sitten valkoiset siemenhahtuvat, suo peittyy valkoiseen, tuulessa keinuvaan pumpuliin.

Pienten mäntyjen oksilla on vanhoja, edellis vuoden käpyjä, jotka myös antavat väriä, tasapainottavaa sellaista.
Männyt ovat matalia, joten käpyjen kuvaaminen on vaivatonta.

 

Tämä vaivero on kuin tuhkimo, jonka saa loistamaan vastavalo. Jos käännät selkäsi auringolle, niin edessäsi on vain kuivuneen näköistä ryteikköä.
Ei menee kovinkaan kauan, kun tämän kasvin kukat puhkeavat, sillä nuput ovat jo valmiina odottamassa.