sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Pietaryrttiä ja siankärsämöä








































Tehdään talvitaikoja seitsemän kukan kera.
Nämä kukat pistävän tosissaan hanttiin talvelle, hyytävälle viimalle ja pimeydelle.
Lämpöasteita peräti +9 näyttää mittari ja luonnosta löytyy vielä ripaus kukkivaa kesää.
Oikullisia nämä syksyiset säät, eilen sateli lunta ja nyt mennään plussalla.


maanantai 25. lokakuuta 2010

Mustanaamio ruokailemassa


Tämä lintu oli aivan outo ilmestys, en ikänään ole nähnyt. Kiipeili puissa, mutta ei niin vikkelään kuin puukipijä ja värityskin oli erilainen.
Lopulta tunnistin tämän mustanaamion pähkinänakkeliksi.
Kuvat eivät ole niin hyvälaatuisia, mutta täytyihän tämä ilmestys esitellä.



 Taitavasti roikuttiin pää alaspäin.





 Kasvo kuvaa edestä.





 Melko koukkuiset ja pitkät kynnet, hyvin pysyy puussa ja köyteenkin uppoaa.





Tasaisella kävely on varmaankin hieman vaikeaa, ainakin näin luulisin, vaikka kyllä se tepasteli aika vikkelästi.



lauantai 23. lokakuuta 2010

Tinttien suku kasvaa





No nyt on sitten tintti perhe saanut uuden jäsenen. Töyhtötiainen löysi myös sen romanttisen häkin, eikä näyttänyt  olevan moksiskaan, tämä metsienmohikaani, tästä hempeästä ruokabaarista. Pähkinä vai olisiko ollut auringonkukansiemen käsittelyssä, oli mikä oli, mutta kyllä se maistui.






Kunnes lähi koivussa alkoi sellainen sirkutus, että oksat pois. Pikkuvarpunen, siellä oksiston takana piilossa, soitteli kait varoitus ääniä. Tiukasti ainakin näytti tuijottavan.





Soitto tuntui  tehoavan tintteihin. Ruokapala nokkaan ja menoksi, kaikki häipyivät. Odottelin jonkun aikaa, mutta ketään ei kuulunut tulevaksi ja annoin periksi.

Kyllä ne nyt taas siellä lentelevät.




tiistai 19. lokakuuta 2010

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Hömötiainen nautiskelee









Sinitiainen iltapäivän sateessa










Kumarrus ja kurkoitus kohti valoa








Urpiaisten kera uuteen päivään


Näytti aamusella, että voisi tulla vaikkapa aurinkoinen päivä., aamu lupaili hyvää.
Reppu selkään ja läheiselle pellolle, joutsenet mielessä. No eihän niitä sillä pellolla sitten ollukkaan, äänet kuului jostain muualta.
Onneksi löysin kuitenkin iloisesti hyörivän urpiaisparven. Puiden latvoissa, aamuauringon valossa, etsivät koivuista syötävää. Kieppuivat ylösalaisin, sinne tänne, niin että hidas kuvaaja ei tahtonut pysyä mukana. Juuri kun sai tähtäimeen ja hollille, niin kohde päätti siirtyä toiselle oksalle.

































perjantai 15. lokakuuta 2010

Tulin vaan kertomaan



Ettei täällä kummempia, ei etes lunta. Ei ainakaan vielä, mutta jospa aamu valkenee jo valkoisena.








keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Napotus kuva







Käytin koiraa aamusella ulkona, huomasin mustarastaan pensasaidan alla. Siinä se napotti paikoillaan, vaikka koiran kanssa käveltiin parin metrin päästä. Takaisin tullessa oli vielä siellä, äkkiä sisälle ja kamera käteen. Siellähän se, tonki pudonneita lehtiä.
Ajattelin, että on loukkaantunut, kun lähelle päästää, mutta kun mallina olisi pitänyt olla, niin pomppi aidan toiselle puolelle. Kiersin pihalle ja odotin, sieltähän se lehahti pölkylle istumaan.
Kuvia otin useampia, mutta kun jostakin innostuu, niin kaikki muu häipyy mielestä. Melkein kaikki kuvat olivat suttusia, säädöt ties mistä. Kuvaan manuaalisesti, joten kaikkia säätöjä ei muista laittaa kohdilleen.

Lintu oli ihan hyvissä voimissa, samoin sen kaksi kaveria, joiden kera se hääri pihassa hieman myöhemmin.





perjantai 8. lokakuuta 2010

Täytyy ottaa kuva sieltä mistä sen saa


Miten se nyt on sellainen olo, että alkaa toistaan itseään näiden kohteiden osalta.
Täytyisi vaihtaa joskus hiukan maisemaa, mutta nyt pitää tyytyä tarkkailemaan pihapiiriä. Tänään siellä on tuntunut tapahtuvankin jotain.





Tämä on nyt ajankohtainen siivekäs ja täällä päin niitä nyt näkeekin , isoja parvia. Viime syksynä en nähnyt tilhijä laisinkaan.
Ja tämä pihlajanoksa tuntuu olevan suosittu tuolla lintu maailmassa. Alla istuu punatulkku poika samalla oksalla.


Punatulkku tyttö tyytyy istuksimaan hiukan syrjemmällä, sulattelemassa  syreenin siemeniä.


Mustarastaita on pihapiirissä ollut edellisvuosia enemmän, häärivät muiden rastaiden parvessa. Räkätit näyttivät olevan pihassa kunkun asemassa. Mustarastaat saivat kyytiä, jos uskalsivat liian lähelle pensaita ja marjoja, tyytyminen oli pudonneisiin.


Tämä ei kuulu joukkoon, mutta tuli kuin tilauksesta kuvattavaksi.





Ennen kuin tuuli vie