Pietaryrttiä ja siankärsämöä

Tehdään talvitaikoja seitsemän kukan kera.
Nämä kukat pistävän tosissaan hanttiin talvelle, hyytävälle viimalle ja pimeydelle.
Lämpöasteita peräti +9 näyttää mittari ja luonnosta löytyy vielä ripaus kukkivaa kesää.
Oikullisia nämä syksyiset säät, eilen sateli lunta ja nyt mennään plussalla.

Kuiskaten

Mustanaamio ruokailemassa

Tämä lintu oli aivan outo ilmestys, en ikänään ole nähnyt. Kiipeili puissa, mutta ei niin vikkelään kuin puukipijä ja värityskin oli erilainen.
Lopulta tunnistin tämän mustanaamion pähkinänakkeliksi.
Kuvat eivät ole niin hyvälaatuisia, mutta täytyihän tämä ilmestys esitellä.

 Taitavasti roikuttiin pää alaspäin.

 Kasvo kuvaa edestä.

 Melko koukkuiset ja pitkät kynnet, hyvin pysyy puussa ja köyteenkin uppoaa.

Tasaisella kävely on varmaankin hieman vaikeaa, ainakin näin luulisin, vaikka kyllä se tepasteli aika vikkelästi.

Tuumaus tauolla

Sallitut hedelmät

Tinttien suku kasvaa

No nyt on sitten tintti perhe saanut uuden jäsenen. Töyhtötiainen löysi myös sen romanttisen häkin, eikä näyttänyt  olevan moksiskaan, tämä metsienmohikaani, tästä hempeästä ruokabaarista. Pähkinä vai olisiko ollut auringonkukansiemen käsittelyssä, oli mikä oli, mutta kyllä se maistui.

Kunnes lähi koivussa alkoi sellainen sirkutus, että oksat pois. Pikkuvarpunen, siellä oksiston takana piilossa, soitteli kait varoitus ääniä. Tiukasti ainakin näytti tuijottavan.

Soitto tuntui  tehoavan tintteihin. Ruokapala nokkaan ja menoksi, kaikki häipyivät. Odottelin jonkun aikaa, mutta ketään ei kuulunut tulevaksi ja annoin periksi.

Kyllä ne nyt taas siellä lentelevät.

Lähden lentoon

Silhuetti

Kuusitiainen, vikkelä vilistäjä

Sainpas uuden tiaislajin bongattua, itselleni uuden. Kuvat eivät niin mainioita ole, mutta jospa kuusitiaisia pyörisi vielä viikonloppuna pihapiirissä, niin sais ulkona kuvattua.
Kuusitiainen on kuulema Suomen pienin tiaislaji.

Odotus hämärässä

Talitintin taivutus

Kesän odotus alkaa silmusta

Kahden valoisan keskelle, mahtuu yksi hämärä, kuin pitkä uni.

Hömötiainen nautiskelee

Sinitiainen iltapäivän sateessa

Kumarrus ja kurkoitus kohti valoa

Urpiaisten kera uuteen päivään

Näytti aamusella, että voisi tulla vaikkapa aurinkoinen päivä., aamu lupaili hyvää.
Reppu selkään ja läheiselle pellolle, joutsenet mielessä. No eihän niitä sillä pellolla sitten ollukkaan, äänet kuului jostain muualta.
Onneksi löysin kuitenkin iloisesti hyörivän urpiaisparven. Puiden latvoissa, aamuauringon valossa, etsivät koivuista syötävää. Kieppuivat ylösalaisin, sinne tänne, niin että hidas kuvaaja ei tahtonut pysyä mukana. Juuri kun sai tähtäimeen ja hollille, niin kohde päätti siirtyä toiselle oksalle.

Aurinko saa värit esiin

Lunta odotellessa aika...

... vierii, tintin kanssa leikkiessä.

lisäys aikaisempaan

Tulin vaan kertomaan

Ettei täällä kummempia, ei etes lunta. Ei ainakaan vielä, mutta jospa aamu valkenee jo valkoisena.

Napotus kuva

Käytin koiraa aamusella ulkona, huomasin mustarastaan pensasaidan alla. Siinä se napotti paikoillaan, vaikka koiran kanssa käveltiin parin metrin päästä. Takaisin tullessa oli vielä siellä, äkkiä sisälle ja kamera käteen. Siellähän se, tonki pudonneita lehtiä.
Ajattelin, että on loukkaantunut, kun lähelle päästää, mutta kun mallina olisi pitänyt olla, niin pomppi aidan toiselle puolelle. Kiersin pihalle ja odotin, sieltähän se lehahti pölkylle istumaan.
Kuvia otin useampia, mutta kun jostakin innostuu, niin kaikki muu häipyy mielestä. Melkein kaikki kuvat olivat suttusia, säädöt ties mistä. Kuvaan manuaalisesti, joten kaikkia säätöjä ei muista laittaa kohdilleen.

Lintu oli ihan hyvissä voimissa, samoin sen kaksi kaveria, joiden kera se hääri pihassa hieman myöhemmin.

Kaksin aina kaunihimpi

Löysin tuhat loistavaa kuuta

Täytyy ottaa kuva sieltä mistä sen saa

Miten se nyt on sellainen olo, että alkaa toistaan itseään näiden kohteiden osalta.
Täytyisi vaihtaa joskus hiukan maisemaa, mutta nyt pitää tyytyä tarkkailemaan pihapiiriä. Tänään siellä on tuntunut tapahtuvankin jotain.

Tämä on nyt ajankohtainen siivekäs ja täällä päin niitä nyt näkeekin , isoja parvia. Viime syksynä en nähnyt tilhijä laisinkaan.

Ja tämä pihlajanoksa tuntuu olevan suosittu tuolla lintu maailmassa. Alla istuu punatulkku poika samalla oksalla.

Punatulkku tyttö tyytyy istuksimaan hiukan syrjemmällä, sulattelemassa  syreenin siemeniä.

Mustarastaita on pihapiirissä ollut edellisvuosia enemmän, häärivät muiden rastaiden parvessa. Räkätit näyttivät olevan pihassa kunkun asemassa. Mustarastaat saivat kyytiä, jos uskalsivat liian lähelle pensaita ja marjoja, tyytyminen oli pudonneisiin.

Tämä ei kuulu joukkoon, mutta tuli kuin tilauksesta kuvattavaksi.

Ennen kuin tuuli vie

Aamiaisella