Jotta olisi tekemistä

Jotta aika ei kävisi pitkäksi ja riittäisi tekemistä pitkiksi, pimeiksi talvi-illoiksi, väsäsin toisen blogin, Irenen kuvamaailma.

Kuvamaailmaan on tarkoitus nyt sitten koota arkielämään liittyviä kuvia, ihmisen kädenjälkiä ja pidän sitä enemmänkin kuvapäiväkirjan ajatuksella.

Aika näyttää miten menee puurot ja vellit sekaisin, mutta olen antanut itselleni luvan laittaa Irenen kuvamaailmaan myös luontokuvia.

Jos haluat piipahtaa katsomassa, niin tuosta sivupalkista löytyy linkki ja tämä kuvakin toimii sellaisena.

Tervetuloa!

Combin innoittamana

Tämän kuvan otin kuluvan kuun 18 päivänä, illan pimeydessä. Pidin tästä kuvasta, tai oikeammin värimaailmasta, vaikka on hieman liian räiskyvä.

Nyt sitten  laitoin sen tänne blogiin Uuvanan ja Lassin innoittamana, jotka ovat kirjoitelleet tuosta abstraktista kuvasta.

Tätä kuvaa en ole mitenkään "sorkkinut", se on aidosti abstrahoitu.

Samana iltana otettu toinen kuva.

Valon lähteenä oli vain ulkovalo ja se varmaan sai aikaan tuon keltaisen yleisvärin.

Kun joskus harrastelen tuota maalaustakin, niin näitä voisin käyttää tauluissa innoittajana. Siis vain innoittajana, en tekisi suoraan näistä maalauksia, värimaailma on hiukan raju.Tai oikeastaan, mikä ettei näinkin kävisi. Tuo edellinen kuva on kyllä "kirkuva", mutta tämä oikeastaan aika rauhallinen.

Paleltuneet posket

Koristeomenapuun marjat ovat kärsineet kylmästä, mutta viellä on hieman keltaista heleyttä jäljellä.

Kuvasin kun aamu oli ehtinyt jo valoisan puolelle. Vettä sateli hienokseltaan ja lämmintä oli joitakin asteita.Päivästä tuli harmaa ja sateinen.

Yksin itkuni itken, mutta en surusta itke...

Kaksin kellot kajahtaa, pehmeästi kajahtaa.

Tähtitikkuja

Tähtitikkuja, tipe, tipe, tip,tap... viikonloppuna oli monet joulunavajaiset ja sunnuntaina myös luontokin hieman juhli.

Viellä kerran "villaa"

Tässäpä viellä tuota outoa "villaa".

Laitoin Suomen Luontolehteen kysymyksen, josko tietäisivät mitä tämä on, sain vinkin Uuvanalta, että siellä vois olla vastaus kysymykseen.

Sieltä tuli vastaus, että joulukuun numerossa Kysy luonnosta-palstalla on " villasta" juttua ja silloin salaisuus paljastuu.

Luonto maalaa

Aamusella kiersin koiran ja kameran kera merenrannan rämeikössä. Napsin kuvia sieltä sun täältä, tämä kuva viehätti itseäni kovin. Aurinko, tai ainakin kajo siitä, on laskeutunut puun kainaloon odottamaan hetkeä jolloin se voi kivuta taas korkeuksiin.

Auringon pilkkuja

Aurinko paistoi matalalta ja näytti niinkuin metsän pohjalla olisi tulisia kekäleitä.

Saniaiset loistivat helakan vihreinä

Aurinko sai kuihtuneet lehdet hehkumaan ruskan väreissä.

Höyhen oli ottanut suojiinsa lehtipariskunnan. Kolmikko odotti tuulia ja tuiskuja, lunta ja räntää toisiaan tukien.

Mitähän ihme villaa tämä on . Sitä oli maassa heinänkorsien ja keppien ympärillä. Ei yhdessä eikä kahdessa kohdassa, vaan joka puolella. Villakuidut irtosivat kun niitä vähän kosketteli. Ajattelin, että olisivat joidenkin kasvien haituvia, mutta niin säntillisesti olivat tuen ympärillä, ettei tuulikaan ole niitä puhaltanut yhteen.

Jospas se oli sellainen metsä, jossa kasvit kasvattelivat karvat talven varalle.

Räiskyvä/ valokuvatorstai 149

Turhaan vaelsin kameran kera aamun pimeydessä, räiskyvä löytyi tosi läheltä.
Sytyttelin tulen takkaan, nakkelin isännän tuomat puutavarat pesään, ja voi mahoton mikä ilotulitus pesässä kävi. Räiskyi ja räsähteli kuin uunnavuonna. Taisi olla kuusipuuta.

Kuvia tuli otettua useampi (hyvä ettei kamera sulanut) ja tässä on jonkin verran ilotulituksen makua.

Marraskuun rapsodia

Aamulla ennen seitsemää, töihin taivaltaessani, etsin räiskähtelevää aamun pimeydestä.
Löysin pelkkää mollivoittoista.
Tästä kuitenkin tuli rapsodia mieleen ja mukavastihan se lätäkkö läpsähtää kun siihen töppönen töpsähtää.

Viimeisiä säteitä

Aurinko painuu alemmas ja aina vain alemmas, hämy saapuu aikaisemmin.
Auringon viime säteiden valossa pienet koristeomenaopuun marjat punertavat, enteillen saapuvaa juhlan aikaa.

Kukkulan kuningas/ valokuvatorstai 148

Kun on kukkulalla kivi kuninkaana, ei rikkaruohot pääse vallitseen.

Ilonpilkkuja harmaudessa

Isänpäivää vietetään sumuisissa merkeissä, mutta aina pieniä valon pilkahduksia löytyy luonnosta.

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ

Talven tähti...


Ruusuja...


Nuokkuvia...


Tähtiä pareittain

Marraskuu/12-kuva

Tässäpä osuuteni marraskuuhun.
Nyt meni pieleen moni kohta, lähti siitä, että mukaan tarttui väärä objektiivi. No kuva on nyt tallennettu ja seuraavassa täytyisi ryhdistäytyä.

marraskuu

lokakuu

syyskuu

Oi kuu/valokuvatorstai 147

Yksinäinen kuu, joka ajelehtii taivaan valtameressä kohti tuntematonta .

muokattu

Helisevää jäätä

31.10
Edellisenä päivänä oli kymmenkunta astetta pakkasta ja nyt suoja, kostean harmaa päivä ei ehkä ollut aivan toiveiden täyttymys.

Kemijoki sulatteli heikkoja jäitään. Jään ja lainehtivan veden kohdatessa, Ahti soitteli helisevää huiluaan.

klikkaa kuvat suuremmiksi

Haurasta ja läpinäkyvää,harmaa viitta yllään.





Heijastuksia vedessä, jään ja sulan sekoittuessa toisiinsa.


Jään sulaessa kuului hauskaa pulputusta ja pulinaa. Kohta pintaan pulpahti kuplia, mikä lie niitä siellä pohjassa puhalteli.

Hiekkaan kuvioitu

Lokakuun 30, katselin kohmeisia hiekkalinnoja.
Seurasin mielikuvituksen siivin hiekkaan kuvioitua tarinaa, joka johdatti ajassa taaksepäin.

Kuvajaisia vedessä

( klikkaa kuvat suuremmiksi )

Pistäydyin parin päivän reissulla hieman pohjoisemmassa. Nämä kuvat on pikkupakkasessa otettuja, mutta maisema on lumeton. Toivoin, että olisin saanut enemmän talvisempia kuvia.



Huurteisten heinien jäinen lepo.


Sula vesi on uurtanut jäähyhmään lampareen, joka vangitsee taivaan heijastukset .


Jää tavoittelee rantaa kylmin, pitkin sormin.


Jäisille laineille on jähmettynyt syksyn lehti, kesken matkan, kuuralla kuorrutettuna.


Ahdin kaffepannu.