perjantai 19. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Vihdoinkin, taviokuurnia
Moneen, moneen vuoteen en taviokuurnia ole nähnyt, mutta nyt lykästi.
Onneksi otin kameran mukaan, kun koiraa lähdin ulkoiluttamaan. Ja onneksi pihlajanmarjoja on niin paljon, että niitä on vielä taviokuurnillekin jäänyt.
Rastaat söivät osansa ja isot tilhiparvet ovat ahkeraan mutustelleet ja sitten nämä.
Taviokuurnat maastoutuvat hyvin marjojen joukkoon, en ensin huomannutkaan, kun istua kököttivät aloillaan.
Otin kuvia ensin kauempaa, mutta liikuin lähemmäksi ja olin melkein kosketus etäisyydellä ja ruokailu senkuin jatkui.
Siinä puun vieressä katsoessani, noita luottavaisia herkuttelijoita, tunsin lämmön, vaikka sormia paleli ja varpaitakin kylmyys hyysi.
torstai 11. lokakuuta 2012
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Ukonjärven seita
Piti laittaa uusinta postaus tästä kivestä, joka paljastui seidaksi.
Kiinnosti kovin tuo möhkäle, niin että tiedon etsintään piti alkaa.
Sekin selvisi, että tuolla Ukonjärven Ukolla on ollut jo aiemmin uhripaikka kuin Inarinjärven Ukolla.
Jossain mainittiin, että olisi Naamakivi, sillä edestä katsoen sillä näyttäisi olevan ihmiskasvot.
Minuun teki kyllä tämä seita vaikutuksen sivusta katsoen, sillä kaukaa katsoen se vaikutti uhkaavalta.
lauantai 6. lokakuuta 2012
Veneen mentävä paikka
Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.
Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen puolella.
Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.
Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.
Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa. Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.
Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.
Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.
Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.
perjantai 5. lokakuuta 2012
Liikkuuko se, ei kai
Suuri, oudon mallinen tumma möhkäle kiinnitti huomion. Se näytti ihan joltain oliolta, joka kyyristeli saaren edustalla.
Hahmo pisti mielikuvituksen liikkeelle, aika erikoinen muodostelma.
Suuri kivi tai voisiko sanoa, pieni kallio, siinä jökötti. Lähempää katsoen sen erikoiset piirteet saivat lisä muotoja ja suurihan se oli.
Kiviolio takaapäin nähtynä.
Möhkäle näyttää etenevän, vaikka minkäänlaista liikettä ei näkynyt, jos ei oteta lukuun tuulessa kevyesti heiluvaa kasvustoa, joka olion harteilla kasvoi.
Joskus varmasti tämänkin huipulla kasvaa känkkyräinen mänty, tiedä vaikka se on jo aloittanut huipun valloituksen.
Ukonjärven pienet yksinäiset
Näitä pieniä kalliosaaria oli siellä täällä ja kiven muhkuroita lymyili salakavalasti veden alla. Kyllähän tuohon järveen mahtuu myös suurempiakin saaria, aika sokkeloiselta vaikutti.
Tänään oli sateista ja pilvistä, välillä aurinko hieman kuumotti pilven takaa. Minkähänlaisia kuvia olis taltioitunut aurinkoisella säällä.
Kyllä Ukonjärvi on kaunis ja salaperäinen, täällä olisi kiva vierailla joskus uudestaan.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Jälkeen sateen
Sateen jälkeen syttyy monta loistavaa minilamppua, jotka heijastavat ympäröivää luontoa.
Pisarat viipyilevät marjojen pinnoissa. Ne hakeutuvat kaikkiin mahdollisiin uurteisiin ja koloihin.
Juolukan marjat hehkuvat sinisyyttä ruskan värittämien lehtien ympäröiminä.
Vedestä kohoaa hapsottava päisiä hahmoja. Vedenkansa nousee nauttimaan syksyn viimeisistä lämmittävistä säteistä.
tiistai 2. lokakuuta 2012
maanantai 1. lokakuuta 2012
Tilanne päivitys
Vaaran laki oli aamusella sumun peitossa, vettä tihuutti, mutta oli tyyntä.
Tarkoitus oli tänään ottaa makroja, vaan tulipa tupapäivä.
Välillä näytti valonkajastusta, jospa huomenna.
Yöllä oli kuutamo ja kuunsilta, yritin kuvaa ottaa, akku tyhjä
en viitsinyt vaihtaa.
Nämä tukkakoskelot (?) uiskenelivat aivan rannan tuntumassa, mökin edessä. Vaikka kuinka varovasti ikkunan aukaisin, niin johan ottivat välimatkaa. Ikkuna kiinni ja kohta olivat taas houkuttelemassa kuvan ottoon ja aina menin samaan lankaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)