torstai 28. elokuuta 2014

Nousee se aurinko elokuussakin

Elokuu on lopuillaan, viimistä viikkoa viedään. Kohta siirrytään viettämään syyskuuta ja silloinko se syksy oikein virallisesti alkaa.
Tämä viikko on ollut sateinen ja aurinkoinen päivä nyt kyllä piristäis kummasti.

Hiukan oli toiveita, että sellainen tänään tulisi, kun aikaisin aamulla järvelle katsoin.




Punertuvat pilvet peilasivat järven pintaan, josta sen auringonnousun ensimmäisenä huomasin, siis vastakkaiselta puolelta. Jänis oli viisas siinä sadussa, jossa kaksi eläintä löivät veikkaa kumpi ensimmäisenä näkee auringonnousun. Niin, meniköhän se noin, mutta sinne päin kuitenkin. On niin kauan kun satuja luin.



Tällaiselta se sitten näytti, kun katsoi nousu suuntaan.  Vaalea reunaiset pilvet kiiruhtivat puiden takaa vielä hiukan tummalle taivaalle. Tulekoo tästäkin päivästä tasaisen harmaa, kun noita pilviä vain nousee ja nousee.
Käännetään katse takaisin järven puolelle.



Pohjoisen suunnassa ranta kylpee auringossa, kauempana siintävät metsäiset vaarat. Järvi on hiljainen, saaresta kuuluu kurkien huudot, on loppukesän hieno aamu.



Kaislikon takaa lentää sorsalintuja matalalla, ne tulevat yllättäin näköpiiriin. Ajattelen, että jokunen on saanut sentään henkensä säilyttää. Ei kuulu laukauksia, metsästäjät taitavat olla vielä untenmailla. Onni oli vielä näille suosiollinen. 


Taivas täyttyi pian harmaista pilvistä, mutta nyt aurinko vuorastaan hymyilee. Oikullinen on tämä elokuu.


tiistai 26. elokuuta 2014

Sumujen silta


Sumuinen aamu, mutta nyt kuvausreissu vei rantaa kauemmaksi, Sumujen silloille.




Silta, joka kulkee Maaningan Viennankosken yli, kosken, jolla melkein aina näkee perhokalastajia. Nyt ei kuitenkaan ollut heitä, mutta joitakin lokkeja istui kosken kivillä, kalastajia paikalla kuitenkin.




Lokit silmäilivät sumuista koskea ylös alas ja jonkin silmäyksen sain myös osakseni.




Vanha, harmaa lato piilotteli rannan koivikossa, katseli yhdellä silmällään kulkijoita.




Mutkaista tietä matka johti eteenpäin. Tämä tie on hieman sivussa vilkkaasti liikennöidyltä päätieltä ja täällä sumun keskellä, voi tuntea olevansa yksin maisemassa, joka häipyy kaiken peittävään harmauteen.




Kulku oli hidasta. Tien puissa ja kuihtuneissa kasveissa oli joka askeleella kuvattavaa. Seittejä siellä täällä, toinen toistaan kauniimpia.

Mutta nyt saapasta toisen eteen,  pikkaisen tuulahtelee ja sumu haihtuu pian ja vielä on matkaa jäljellä.




Maaningalla on kanavia kolmekin kappaletta, mutta se vanhin saa olla omassa rauhassaan ja rapistua.
Poikkesin tälle keskimmäiselle, joka ei ole enään käytössä, mutta kanavan ympäristöä kuitenkin hoidetaan.




Väylä johtaa Onkiveden puolelle ja mikäs se siellä pilkottaa, Sumujen silta.




Sumu on jo ohentunut. Silmät tavoittavat muutakin värisävyä kuin harmaata ja katse kiirii kauemmaksi.

Patikointi tekee hyvää. Kävellen voi nähdä ja kokea paljon, edetä rauhassa eteenpäin. 
Monia paikkoja olisin voinut kuvailla pitempäänkin. Mutta koska sumua lähdin kuvamaan, niin matkan oli jatkuttava ennenkuin kohde ehtii häipyä.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Luteita löytyy

Löysinpä muutaman uuden luteen elokuisesta luonnosta.
Ajattelin jo mielessäni, että ötökkäkesä on jo eletty, mutta kyllä niitä vielä löytyy. Luteet ovat kasvaneet nymfi-vaiheista aikuisiksi ja esim. marjaluteita näkyi eilen runsaasti.



Marjaluteita löytyi esim.ahokaunokkien kuihtuneilta kukilta sekä lehdiltä.




Nuolilude on huomattavasti pienempi kuin edellinen, mutta väri kiinnitti huomiota, sillä se erottui hyvin kuihtuneelta kukan mykeröltä.




Ruostekoukerolude on edellisen kanssa samaa kokoluokkaa, mutta hentoisemman oloinen. Siivet ovat läpinäkyvät, joten kuviointi hohtaa siipien läpi.




Piikkiludetta ei voi olla huomaamatta, se on isohko ja selkäosa pyöreä. Selän yläosassa olevat piikit toimivat hyvänä tunnisteena.
Piikkilude on peto, jolle kelpaa toukat ym. hyönteiset ja siksi se on puutarhassa toivottu vieras.




Iso, ruskea lude kiinnitti huomioni, se jökötti lehdellä. Hiukan kömpelösti siirtyi lehden alapuolelle, kuin hidastettuna.
Muistelin joskus nähneeni samankaltaisen ruskean luteen, joka oli pallelude.
Pallelude siis tämäkin, mutta nymfi, joten jonkin verran muuttaa vielä näköään.



torstai 21. elokuuta 2014

Elokuun ilta pukeutuu seepiaan

Eilen, auringonlaskun aikaan, järvimaisema pukeutui seepiaan.
Mielenkiintoinen valo, jossa osallisena oli sadepilvet, jotka tummina rynnivät kohti laskevaa aurinkoa.

Sadepisarat imivät itseensä auringonsäteitä ja heijastivat ne takaisin seepian sävyissä.












tiistai 19. elokuuta 2014

Järven sumupeitto

Hienoa, aamu on sumuinen, pian se hälvenee, antaen auringolle tilaa.
Ei tässä kerkiä aamutoimia suorittaan, saappaat jalkaan ja pyjaman lahkeet sisään. Niskaan vielä naulakossa roikkuva tuulitakki ja rantaan.




Sumu liikkuu, paljastaa  hieman saaren puiden latvoja, kohta ne taas häviää.
Aurinko on jo noussut ja hohtaa sumuun antaen hentoja pastellin sävyjä.



Kääntyessäni ympäri huomaan näköpiirissä yksinäisen linnun, se lentää raskain siivenlyönnein, haikara.
Lintu kääntää lentosuuntaa huomatessaan liikettä, pian se katoaa sumuun.




Kuvaan kiihkeästi tuota horisonttia, horisonttia, jossa sävyt vaihtuvat. Tuolla jossain on vastaranta ja välissä saari.
Sumu ohenee ja päästää paikoin läpi enemmän valoa. 
Silmien eteen piirtyy hentoinen maisema. 
Hento ja hauras, hetkessä katoava.



 
Värit voimistuvat ja saaren ääriviivat tulevat selkeämmin esille.




Sumu leijailee veden pinnalla, maisema kirkastuu. Katse tavoittaa saaren rannan sekä veden kevyen liikkeen.




Pian maisema saa tutut värit ja muodot. 
Hetki on ohi, hetki jolloin kaikki häviää.







maanantai 18. elokuuta 2014

Iltaruskon Satumaa

13.8 Joensuussa.
Päivällä Satumaa-risteily Pyhäselälle.





Illalla saimme sitten iloksemme satumaisen upean auringonlaskun tummien sadepilvien ryydittämänä. Iltaruskon Satumaa.




Uskomaton valo loihti vedestä Kultaisen virran, jonka yli johti puinen, harmaa silta.




Hiljaisena uinui asuinalue, tietämättömänä yläpuolellaan tapahtuvasta valonäytelmästä.




Kultainen kaari lepäsi korkealla kattojen yläpuolella.




Taivaanrannan kulta nousi ylös ja sekoittui tummiin sadepilviin.




Kuin savuvana, nousi vastarannalta sadepivi ja sai laskevan auringon kultaa reunoilleen. 


 

Pilvimassa vyöryi eteenpäin tuulen ajamana.
Ilmassa haistoi jo sateen.




Raskas massa tuntui vajoavan veteen.
Muhkean pilven perästä, saaren takaa, riensi vaaleanpunainen sade ja aallot vyöryivät rantahiekalle.




Painavan näköinen pilvi melkein yhtyi tummaan veteen.
Ensimmäiset pisarat saavuttivat rannan, nyt on aika siirtyä suojaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Superkuu oli ja meni

Odottelin hyvissä ajoin 10.8 sen superin esiintuloa.
Pilviä oli noususuunnassa, mutta kyllä se ilmaantuu.



Joitakin pilvenriekaleita seilasi kuun editse.




Se kipusi korkeammalle ja korkeammalle, yli tummuvan metsän.

 


Kurkisteli kirkkaana puiden oksiston lävitse




Järvellä huomasin, että putki valinta on väärä, sillä kuun hienot heijastukset eivät oikein sopineet superin kanssa samaan kuvaan, mutta toisaalta...




Laskeva aurinko loihti mielenkiintoisen näyn, joka antoi lohtua kuvauksiin :)





torstai 7. elokuuta 2014

Yksi ja ainoa

Rannalla kuvasin tätä yhtä ja samaa hyönteistä, kun se kiipeili lehden nokassa.
Aurinko ja vesi yhdessä loihtivat taustalle heijastuksia ja yritin saada näitä valonleikkejä hyönteisen
kanssa samaan kuvaan.
















Lopulta kuoriainen otti siivet alleen ja lensi pois.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kahdeksan silmää, kahdeksan jalkaa

Kaunotar rantahämähäkkien joukossa.


 Rantaraituli, päällänsä paituli raidallinen. 
Vietti hellepäivää korkealla heinikossa, kuihtuneella kukkasella.




Sääret hieman karvaiset, mutta soreat ja pitkät.




Mietin, kun niin sinnikkäästi kukkaa vartio, että jos vaikka jälkikasvua tulossa olisi ja tässä koti heille?