Lauantai-illan seesteisyyttä

Järvi muuttaa sävyjään taivasta mukaellen.
Soutelen hiljalleen pitkin järven rauhallista pintaa, odotan ja nautin hiljaisuudesta.

Yhtäkkiä kuin tyhjästä ilmestyy lentokone, joka lentää kohti auringonlaskua. Yli lentäessään se hohtaa ilta-auringossa aivan punaisena ja ohjaamossa istuu itse Punainen Paroni.

Lentokone ei häiritse rauhallista tunnelmaa vaan tuo siihen oman vivahteensa ja tunnelmansa.

 

Iltapäivän pilvet

Oli sellainen tyyni hetki, aurinko paistoi, sitten tummat pilvet lähestyivät. Pian alkoikin tuulla ja hetkeä myöhemmin tuli vettä. Onneksi nämä on ohimeneviä ja taas järvi rauhoittui, mutta auringosta huolimatta sää oli kylmä.

Järven jäät liikahtivat

Jäät sitten tänään nytkähtivät pikkaisen rantaa kohden, kovan tuulen avustuksella. Nousivat voimalla rantaan kivien päälle. 

Aika paksulta jää näyttää, mutta kuitenkin se on niin haurasta.

Ei ole järvessä jäiden lähtö niin vauhdikasta kuin joissa.

Sunnuntain kuvapari

Varjoissa ja valossa

Rantapajukot ovat saaneet väriä oksistoonsa, mutta missä loistavat pajunkissat!

Kevätpäiväntasaus ja kiven henki

Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Vanhan uudelleen lämmittelyä

Päätin pitkän tauon jälkeen avata tämän Pehmyt piirron uudelleen.
Olen ahkerasti hössötellyt noissa kahdessa muussa blogissani, mutta kun nyt tuntuu, että kuvia voisi taas syntyäkin, niin päätin kokeilla, että vieläkö virtaa.

Näin aamupäivän alkajaisiksi muutama kuva, ne on kylläkin jo julkaistu tuolla toisessa, mutta muokkaan päivän mittaan uusia julkaisu kuntoon.

Nämä kuvat ovat eilisiä, joten...

En ole vielä ehtinyt muutoksia tänne tehdä, mutta tulen varmaankin hieman niitä tekemään. Tämän blogin avaaminen tuli niin yllättäin, etten ole paljon ehtinyt suunnittelemaan.

Tarkoitukseni on laittaa jatkossakin vain luontokuvia ja vähän tekstiä. Katsotaan nyt miten lähtee rullaamaan.

Keskikesän aikaan

Kokoja polteltiin keskiyön aikaan Maaninkajärven rannoilla. Sää kirkastui sopivasti, aurinkokin paisteli, mutta juuri h-hetken aikaan taivaalle kerääntyi pilviä.
Laskevan auringon ja sadetta kantavien pilvien myötä maisema kylpi erikoisessa valossa. Valo heijastui pilvistä veteen ja kietoi järven hentoon punerrukseen. Tuota eteen aukeavaa hetkeä katsellassa tuli taas kerran mieleen, kuinka järvi on ilmeiltään monipuolinen. Valo ja veden liike muuttaa muotoaan melkeinpä hetki hetkeltä.

Aamulla järveä helli auringonpaiste ja sää oli lempeä, niinkuin Juhannukseen kuuluu. Tyyneellä järvellä lipui vene rauhallisesti huristen, vielä idyllisempää, jos vene olisi ollut soutuvene.

Ei kaikilla keskikesä ole rentoutumista luonnossa, vaan joidenkin kesän täyttää aherrus. Nämä lintuemot ovat jotenkin rasittuneen oloisia, värit ovat haalenneet ja muutenkin olemus kärsinyt.
Ylin on  västäräkki, sen nyt vielä tunnistin, mutta en tuota alinta, voisiko olla peippo (ei kai)?

Tunnelmointia auringonlaskun aikaan

Keväällä kuljemme kaksin

Pidettiin viikon mökkiloma ja kiersin lähiseudun kuvauskohteita. Lintuja tuli tietenkin kuvattua Maaningan Patalahdella, josta nämäkin suurelta osin on.
Patalahdella oli ahkeraan "linnustajia" liikkellä ja lintujakin, vaikka eräs lintumies totesi, että on vähän vesilintuja. Kurkia oli sekä joutsenia ja säikähdinpä kaulushaikaraa, joka puhalsi pulloon ihan vieressä. Lintua ei varmaankaan kovin moni pääse näkemään, mutta sen persoonallinen ääni kuuluu kauas. Enpä minäkään päässyt lintua kuvamaan, mutta kuvasin muita, jotka eivät olleet niin salamyhkäisiä.

Hiljaisuus

Leveällä siveltimellä

Hämärän rajamaille