Aamulla klo 7.00

Aamulla klo 7.00 eteläisellä taivaalla makaavat vankat pilvet, jotka kätkevät salaisuuden.
Lämpötila +1, odotetaan.
Lehdessä aamulla: Lumi yllätti pohjoisessa, "Talvi väläytti valkeaa vaippaansa".
Joka vuosi se sen tekee, näin kerrotaan.
Yllättää.

kuva lasin läpi

Puolukanpunaista/värikollaasi

Sokerihuurrettua puolukkaa. Ei ollut tuoreita ulottuvilla, joten täytyi tyytyä pakasteeseen, hieman ovat lommoposkisia.

Sienet maistuu siivekkäille

Harakkain touhuja on hauska katsella.
Näyttää siltä, että harakoille maistuu myös sienet.





Ja kaverin sieni näyttää paremmalta, jospa nappaan.

Rakastuneet vesipisarat/Valokuvatorstai 141

Tämän viikkoinen Valokuvatorstain haaste Tasan.
Tasan yhtä paljon rakkautta mahtuu kumpaiseenkin tai sitten vesi on vallitsevana elementtinä.

Ihastus

En voinut olla laittamatta näitä.
Kävin eilen pikapikaa napsimassa kollaasiin niitä ruskakuvia ja ihastuin näihin pieniin ja vaatimattomiin.
Nyt kun katselee tuota luontoa kameranlinssin läpi, niin korostuu tunne, että pienissä on suuruutta ja kauneutta, jota ei aina huomaa.
Täytyy tosiaan pysähtyä, kumartua ja ihastua.



Talvea varten pukeutunut, nyt saa viimat ja tuiskut tulla.



Herkullisia marjoja linnun syötäväksi ja miksei muunkin metsänväen.



Lakastuvaa kauneutta, pihlajanlehtikin oli varustautunut hienoisella karvoituksella, mutta vaan lehtien alaosaa peitti turkki.
Käpristyneet lehdet altapäin.

Ruska/Värikollaasi

Hakemalla hakea saa kyllä nyt kaunista ruskaa. Luonnossa on kylläkin muuta kaunista yllinkyllin.

Juhla-asuinen lude

Lehvälude, Elasmostethus interstinctus.

Täytyi oikein googlata, kiinnosti kovasti. Väritys on tosi kaunis. Huomasin tämän nimeä etsiessä, että näitä luteita on paljon ja mielenkiintoisen näköisiä kaikki. Täytyy ensi kesänä alkaa luteen bongariksi, siinäpä haastetta.






Ruskaa löytyy. Ttämä on jotain lamoavaa herukkaa ja muuttui osittain punertavaksi jo elokuun alkupuolella.

Kuin kaksi marjaa

Joskus tulee päiviä, jolloin olo tuntuu siltä, miltä nämä kaksi aronianmarjaa näyttävät. Jossain vaiheessa on tuleva päivä, jolloin näytätkin tältä.

Kettujen tanssi/Luova Lauantai

Tässäpä ensimmäinen aloitus kuva. Täytyy nyt opetella nämä linkitys asiat, joten on pientä säätöä.
Työ on akryyreillä maalattu muutama vuosi sitten ja muokkasin sitä, tuppaa olemaan nuo minun työt sellaisia paksuja. Se on aina uuden aloitus sen verran innostavaa, että läikkyy hieman yli.

Valokuvatorstai 140.

Alla olevat ovat vaarallisia terveydelle, joillekin suorastaan myrkkyä.
Moni ei välitä hittojakaan.
En minäkään.

Luumunpunaista kollaasi

Tässä näkemykseni luumunpunaisesta, oli hieman vaikea löytää sopivaa materiaalia.
Tämä tietenkin voisi olla myös jouluun sopiva. Luumu liittyy myös tähän joulun aikaan kuten lämmittävä hehkuviini.

Osallistun ensimmäistä kertaa Värikollaasiin.

Variksia lennossa

Kaura on puitu, mutta maahan varisseet jyvät houkkuttelevat variksia suurin joukoin sänkipellolle.
Varis on aika säikky lintu, ainakin maaseudulla, eihän se ole kovin tervetullut vieras. Nämä ainakin säikähtivät lentoon heti, kun pellon reunaan talsin, täytyy opetella vaanimaan.

Järven kolmet kasvot

Lauantaina 12.9, tuuli koko päivän.
Maaninkajärvellä juoksenteli lampaita, eivät kovin puhtoisia, olivat reisussa hiukan rähjääntyneet. Liekkö kateus vaivannut koko järveä, kun oli vihreän levän kattama.

Kita auki ahneet aallot ryntäsivät kohti rantaa.





Välillä järvi keräsi voimiaan ja





uusi ryntäys.





Illalla paistoi jo aurinko ja vesi oli tyyntynyt heikoksi väreilyksi.





Seuraava aamu valkeni, mutta tienoon kattoi vankka sumu, taivas oli niellyt järven. Sumu alkoi hälveneen pitkälti lähellä puolta päivää. Aurinko sai vallan ja lämmitti kuin joskus heinäkuisena päivänä.

Helmiä puissa, enkeleitä verkossa

Aamulla oli sankka sumu ja kastepisaroita oli kertynyt hämähäkin seitteihin. Otin tosi monta otosta jokaisesta, halusin laittaa ne kaikki, mutta valinta täytyi tehdä. Tässä alla joitakin.


Enkelit

Pahan karkoittaja


Kuusen suojelia


Ladon vartia


Helmiä

Humalan kävyssä killui kaunis riipus

Kuusessa riippui pisaroista muodostunut helmipussi.

Naurava etana

Joitakin koe otoksia makrolla, tarkkuus ei niin huippu luokkaa, mutta tallennetaan nyt kuiteskin.


Onko tämä naurava etana vai pallokala. Pallokala, jonka suusta pilkottaa kaksi raajaa.



Oksentava pallokala vai kakkaava etana.



Mikähän lisko se tämä sitten on. Etanan sarvet näyttää olevan, mutta onko etanalla jalkoja.




Kärpäsiä ja muita surisioita on niin montaa sorttia, kuka niistä selvän ottaa.

Siemen

Ruusupavulla on kauniit, isot siemenet. Jokaisessa on omanlaisensa kuvio.



Ruusupapuja kupariastiassa

Mustesieni kukkii

Oli niin kauniisti repeillyt harmaamustesieni, viisi terälehteä ja kaikki melkein saman levyisiä.
Tietenkin sitä piti yrittää muokata ja tällainen siitä tuli jossain vaiheessa.

Valokuvatorstai 139/Rajattu

Sumun seasta lähestyi vene, se tuli suoraan kohti laiturilla odottavaa. Sumu rajasi suojelevasti kaiken ympärillä olevan ja odottaja muun häiritsevän.

(vanha kuva arkistojen kätköistö)

Jäkälämetsä

Hiekkaista on mäntyjen kasvualusta, mutta se antaa hyvän pohjan pallerojäkälälle,sienille sekä puolukoille, jälkimmisiä oli kyllä harvassa.
Metsässä liikkui harvakseltaan sienestäjiä, mutta kovin olivat syödyn oloisia (siis sienet).

Näillä kavereilla taitaa olla ahdasta, siitä kertoo joidenkin melko tuskainen ilme.



Puolukat pyrkivät posket punaisina pintaan jäkäliköstä.

Ensin jäkälän harmaata sekaan hieman sammalen vihreää heleyttä.


Pallerojäkälä, se on kuin pesusieni ja yhtä puhtoinenkin.

12- kuvaa, syyskuu

Tässäpä minun osuuteni. Kuva ja aihe eivät niin loistavia, mutta tarkoitushan oli kuvata vuodenkiertoa ja samalla kuvaajan kehitystä (tämä viimeinen itselle).
Yritin valita sellaisen vuorokauden ajan, että täälläkin olisi valoisaa vielä keskitalvellakin.
Tarkoitukseni on kuvata tätä paikkaa kuukauden ensimmäisen täyden viikon sunnuntaina klo 12.30.
1/400, f14 ,ISO 800

Pitsireunainen syyshattu

Nämä sienet vievät kohta järjen.
Niitä on joka paikassa ja ulkomuoto on jokaisella omanlaisensa.
Omistan usean sienikirjan, mutta en nauti sieniä ravinnoksi. En ole sienten tuntia, pidän sienien muodoista ja katselen kuvia, tietenkin yritän tunnistaakin, mutta tämäkin laji on tuntematon. Voisiko olla nuori harmaamustesieni, kun kasvoi jo kuihtuneiden joukossa.
Haluaisin tallentaa kaikkien kuvat, ehkä teetän sellaisen kirjan, josta Uunakin mainitsi.

Lapsena kuulin sanottavan, että sienet ovat lehmien ja porojen ruokaa. Ei ole koskaan oikeasti selvinnyt, syövätkö esim. porot sieniä.




Kukahan se omistaa nämä hauskat piikit, tai känsät oikeammin.



Niin, sienen nimi on Känsätuhkelo ja kirjassa mainittiin, että nuorena olisi herkullinen syötävä. En kuitenkaan haluaisi maistella näin känsäistä ravintoa.

Katoavaa kauneutta

Tuhon tietä mä kuljen, voisi laulella tämä harmaamustesieni. Veistoksellinen sieni, sanoisin.

Nappi


Kolmikolkkahattu


Trampoliini


Jättilumpeita


Rupsahda rauhassa rakkaani