Kävin eilen pikapikaa napsimassa kollaasiin niitä ruskakuvia ja ihastuin näihin pieniin ja vaatimattomiin.
Nyt kun katselee tuota luontoa kameranlinssin läpi, niin korostuu tunne, että pienissä on suuruutta ja kauneutta, jota ei aina huomaa.
Täytyy tosiaan pysähtyä, kumartua ja ihastua.
Talvea varten pukeutunut, nyt saa viimat ja tuiskut tulla.
Herkullisia marjoja linnun syötäväksi ja miksei muunkin metsänväen.
Lakastuvaa kauneutta, pihlajanlehtikin oli varustautunut hienoisella karvoituksella, mutta vaan lehtien alaosaa peitti turkki.
Käpristyneet lehdet altapäin.
Naissa on herkkyytta ja pehmeytta.
VastaaPoistaIhana että laitoit nämä: Niin kaunis, niin kaunis tuo keijumekkoinen kukka; aivan upeat taustat kaikissa. Hauskat nuo karvaiset lehdet, miten saitkin tuolla tavalla irrotettua :-)
VastaaPoistaOlet oikeassa, pienissä on suurta. Ihastuttavat kuvasi kertovan sen.
VastaaPoistaKaunista!
Kuin keijukainen tyllimekossaan, tuo ensimmäinen tupsukka :)
VastaaPoistaTosi taitavasti olet irrottanut nuo kaksi pihlajanlehteä edellisestä kuvasta. Miten kummassa se tehdään?
En ole irrottanut niitä taustasta, vaan maalannut taustan blogi sivun värillä. Meni muutama tovi ennenkuin sai sopivan harmaan. Sitten suurensin kuvan, jonka olin rajannut isommasta kuvasta, näpyttelin väriä lehden viereen, hitaasti mutta varmasti.
VastaaPoistaKyllä on hienot kuvat!
VastaaPoistaNoi karvaiset lehdet ovat hienoja, ja kivasti oletkin ne laittanut tänne.
Pieni on kaunista, olen samaa mieltä kanssasi!
Ihania pieniä yksityiskohtia oletkin löytänyt.
VastaaPoistaYlistystä sataa täältäkin:-)
VastaaPoistaKiitokset kaikille, jotka ovat täällä piipahtaneet.
VastaaPoistaKyllä, rakkauteenkin tarvitaan tasan kaksi. Komeet ruskakuvat.
VastaaPoista