Maaninkajärvellä juoksenteli lampaita, eivät kovin puhtoisia, olivat reisussa hiukan rähjääntyneet. Liekkö kateus vaivannut koko järveä, kun oli vihreän levän kattama.
Kita auki ahneet aallot ryntäsivät kohti rantaa.
Välillä järvi keräsi voimiaan ja
uusi ryntäys.
Illalla paistoi jo aurinko ja vesi oli tyyntynyt heikoksi väreilyksi.
Seuraava aamu valkeni, mutta tienoon kattoi vankka sumu, taivas oli niellyt järven. Sumu alkoi hälveneen pitkälti lähellä puolta päivää. Aurinko sai vallan ja lämmitti kuin joskus heinäkuisena päivänä.
Kyllä syksy on kaunista aikaa! Ihania järvikuvia, upeita värejä ja tunnelmia...
VastaaPoistaKyllä vesi on kaunista monella tapaa. Rakastan aaltojen tuijottelua, mutta minusta on myös ihanaa tuijottaa usvaan ja miettiä mitä kaikkea salaperäistä se kätkee. Kun aurinko kultaa illan, on hyvä ja rauhallinen mieli.
VastaaPoistaHieno kuvasarja!!!!
Katsoin uudelleen vielä hämähäkinverkot ja helmet, todella kauniita kuvia.
Olen huomannut, että mielelläni kuvaan vettä. Se on kyllä kiehtova ja näyttäytyy monin tavoin. Toisaalta tunnen pelonsekaista kunnioitusta syviä vesiä kohtaan,ja se johtuus syystä siitä: en osaa uida!
VastaaPoistaVesi on hieno elementti, mäkin tykkään siittä tosi paljon!
VastaaPoistaKauniita kuvia sulla aalloista, ja niin kauniista illan auringonlaskusta!
Tiedätkö, tämä kuvaus on mennyt veriin, ei tahdo töissäkään oikein pystyä keskittymääm. Tiedän, tämä on uutuuden viehätystä, mutta naatitaan niin kauan kuin tätä kestää.
VastaaPoistaSavon saaressa sunnuntaiaamuna huomasin että järvi oli hävinnyt: sumu oli tiheä, maitomainen ja salaperäinen. Unenomainen aamu jota seurasi kaunis kirkas päivä. Järvi tuli näkyville vaihe vaiheelta. Kuin kesän syli olisi syksyyn auennut.
VastaaPoistaKiitos aaltokuvista. En väsy veteen koskaan.
Olipas mukavasti kirjoitettu, varsinki tuo: kesän syli olisi syksyyn auennut. Näinhän se oli.
VastaaPoista"Kita auki" sopii tuoll ekuvalle aivan mainiosti.
VastaaPoista