Aurinkoa, lunta ja jäätynyt meri

Hailuodon Marjaniemi hohti jäistä kauneutta. Silloin, kun olen tuolla käynyt, niin on tuullut ja nytkin varustauduttiin kylmää viimaa varten. 

Kylmän näköisestä ilmeestään huolimatta rannalla viihtyi eikä hyinen tuuli riepotellut.

Jäätä, jäätä ja aina vain jäätä. Kyllä tuolla jossain myös sulaa löytyy, kulkeehan siellä laivareitti Oulun satamaan.

Alku viikosta puhalteli lämpimät tuuloset Norjasta ja Föhntuuli sulatti myös paksua jäänpintaa, josta näkyy jälkiä jäisellä merellä.

Törmättiin myös Jäämiehen jalanjälkiin, tästä hän on kulkenut. Jäämiehen vaeltelu rannalla ei ole jäänyt huomiota vaille, sillä kaiken ylle kohoava majakka vartio rantaa  hohtavan valkoisena.

Talvella, ainakin nyt, on majakan vaikutuspiirissä melko hiljaista, vaikka muutama muukin kulkija kameroineen oli tullut ikuistamaan Marjaniemen talvinäkymiä.

Punaiset mökit nukkuivat talviuntaan, keltasirkku parvi pyrähteli talojen ympärillä.

Rantavehnän keltaiset varret keinuivat tuulessa, ne eivät paljon suojaa anna, kun mereltä tuulee.

Nyt voisi olla aika hiukopalalle, mutta tämä meren tarjoama jäinen ratuleipä saa jäädä, ehkä se Jäämiehelle käy, muttei meille, kiitos vain :)

Aurinko jäi taaksemme, kun etäännyimme rannalta. 

Aurinko ja tuuli olivat kuorruttaneet hangen niin, että se oli hyvä kulkea.

Tänään saatiin aurinkoa

Aamulla hieman vaimeasti, kuin arkaillen, se paistoi oksiston takaa.

Värit voimistuivat ja pian saapuivat tilhet.

Koristeomenapuussa on vielä runsaasti marjoja, mutta ei ne näille töyhtöpäille kelpaa.
Rastaat niitä kävivät nokkimassa ja sinitiainenkin väliin nokallaan napauttaa.

Rusakko on kylläkin tallonut lunta puun luona ja sille pikku omput maistuisi, mutta nämä ovat liian korkealla.

Rastaan talvipuku

Räkättirastaan höyhehpuku loistaa talvella vaatimatonta kauneutta. Se on melko sharmikas lintu, niin kauan kunnes nokkansa aukaisee "laulaakseen".
Ehkä tuohon rastaan ääneenkin tottuisi, jos löytäis sille sopivan assosiaatio kohteen, kuten naakan naksuttelulle on käynyt.

Sunnuntain pihabongaus

Pitihän se bongailla lintuja ja oikein ystävän kanssa.
Tunti vierähti ulkona rattoisasti ja saatiin kirjattua 17 lajia. Suurin ryhmä oli tilhet, joita oli n. 200. Eivät uskaltaneet maahan laskeutua, kun kaksi höpöttävää möykkyä kyttäili lähistöllä.
Tilhien lentoonlähtö oli aika vaikuttava ja kuuluva. Kun suuri määrä lintuja pyrähtää yhtaikaa lentoon, niin siivistä lähtee voimakas humaus.

Kuva on tältä päivältä, eilen ei malttanut kuvata, vaikka useampaan otteeseen saatiin seurata tilhien kisailua, kun ne nousivat tuosta ruokailupaikalta parina suoraan ylöspäin, kuin lemmenleikissä ikään.

Pari naakkaa kirjattiin myös ja tänään sitten sain yhdestä peräti kuvan. Naakka on hieno lintu, josta pidän kovin, tahtoisin muutaman parin pihapiiriin pesimään.

Pikkuvarpuset ovat valloittaneet varpusten elinpaikat. Varpuset ovat vähentyneet melkoisesti, mutta niitäkin seurannassa nähtiin.

 Mustarastas on vieraillut päivittäin tammikuun alusta lähtien ja niinpä se nytkin piipahti tunnin sisällä pariin otteeseen.

Keltasirkkuja oli runsaasti ja tämä peippouros oli saanut kaverikseen toisen peipon, urospuolinen sekin.  Tänään ne istuivat niin kauniisti oksalla rinnakkain.

Viherpeippoja on runsaasti ja olihan sekin edustettuna.

Muita lajeja oli; harakka, fasaani, punatulkku, rastas, urpiainen, kuusitiainen, hömötiainen, sinitiainen, talitiainen sekä pikkuvarpunen.

Olen ahkera lintujen ruokkia ja tarjolla on monipuolisesti ruokaa, siitä johtuen tuo lajirunsaus. Määrät olivat pieniä, mutta uskon, että se johtui siitä, kun oltiin ylimääräisiä pihassa.
Tänään lintuja oli taas melkoisesti. Tilhet jo tuntuvat riesalta, sillä ison parven laskeutuessa pihaan, niin tekevät tarjoilusta pian selvää ja pienemmät eivät uskalla lähestyä ruokapaikkaa laisin.

Urpiaisten herkkuhetki

Tänään oli ilo seurata urpiaisparven taiturointia koivun oksilla.

Urpiaisten joukossa oli myös tundraurpiaisia, niin kuin tämäkin yksilö.

Myös tämä vaikuttaa ainakin omissa silmissä samanlaiselta.

Kyllä nämäkin näyttää tundraurpiaisilta.
Olikohan koko parvi näitä samoja urpuilla herkuttelijoita.

Tammikuun pakkasissa

Rakeinen tilhi pari, rajusti rajattu.
Nyt on päivittäin ollut runsaasti tilhiä ruokinnalla, olisipa sunnuntainakin, kun bongaillaan :)

Peippo sinnittelee pakkasessa.
Pysyttelee paikallaan, mutta onneksi kuitenkin lentelee ja pomppii hangellakin syötävää etsien.

Pakkaslinnut

Vedet virtaa

Pieni vaatimaton oja muuttuu hetkeksi ihan mielenkiintoiseksi kuvauskohteeksi, kun se täyttyy sulamisvesistä.

Hämärässä, tuulessa ja tuiskussa

Eilen sitten retkeiltiin kuvaten.

Kuvaussessio aloitettiin Oulujokivarresta, jossa uinaili parvi sorsia. Uskollisesti ne seuraili hämärssä rantatien kulkijoita, toiveena kai jotain purtavaa.
Täällä on ennen ruokittu lintuja, mutta nyt on kaupunki lopettanut ruokinnan. Tottumuksesta jotkut maijailevat vielä rannalla ja ehkä senkin vuoksi, että se pysyy sulana.

Aikomus oli kuvata kaunista kuuraista talvimaisemaa, mutta yöllä oli noussut kova tuuli ja karistanut kuurat ja lumet. Lämpötila oli huomattavasti lauhempi, tuuli kuitenkin aiheutti sen, että sää tuntui yhtä kylmältä kuin edellisenä päivänä.

Merenrannalla tuuli sitten oikein kunnolla, huulet lepattivat vastatuulessa ja lumi kiiti pitkin hiekkarantaa.

Sää ei kuitenkaan karkoittanut pilkkijöitä jäältä.

Rakennuksen suojassa oli tyyntä ja tuntui lämpöiseltä, tämä muotokin vahvistaa tunnetta.

Pilvinen päivä ei jaellut pastellin sävyjä, mutta muodot hivelivät silmää. 

Jotain herkkää kuitenkin.

Kolmas kohde oli lintujen ruokintapaikat, joita yllä pitää Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys.
Tiaisia näkyi useampaa sorttia, joku keltasirkku ja kävipä pikkutikkakin naputtelemassa rasvapötkyä. En ole ennen tätä pikkuista tikkaa tavannutkaan.

Päivä ei valon suhteen ollut paras mahdollinen, mutta myöhemmin päivällä aurinkokin pilkisti. Talvi aikaan aamupäivät ovat vielä pitkälle hämäriä.
Päivä oli kyllä antoisa.
Tulipahan tutustuttua Oulun kaupungin ympäristöön ja tietää, mihin voisi suunnistaa kuvien toivossa.

Talven ihmemaa

Kiteiden kirkkaus

Tänään on ollut sanoin kuvaamattoman upea päivä.
Tästä päivästä muistona hentoiset kiteet, joita oli kaikkialla, kuorruttaen maiseman valkoiseen pumpuliin.

Pastellin sävyjä

Auringon noustessa taivas verhoutuu kauniisiin pastellinsävyihin.
Älä katso aurinkoon, vaan katso taaksesi.

Horisontti melkein häipyy, lumi saa taivaan sävyt.

Meren jäätä peittää ohut lumikerros, jää on paksua, kun se kestää ajaa autolla.

Stora Enson savut ovat pakkasaamuna värjääntyneet hennoin sävyin.

Aurinko paistaa matalalta ja saa lyhkäisen kuvaajan varjon yltämään melkein horisonttiin asta.

Esirippu Koiteliin aukenee

Koitelin upea talviasu

Sunnuntaina pistäydyttiin -23 asteen pakkasessa Koiteilinkoskella, Kiimingissä.
Paikka on nyt tosi upeassa talvisessa asussaan.
Ohuen pilviverhon takaa aurinko lähetti hajavaloa, suoranaista auringonpaistetta ei ollut, siis sää oli kaikkein parhainta.

Ihan hyvin muuten siellä tarkeni, mutta silmälasit jäätyivät, vasen linssi, niin ettei sillä nähnyt laisinkaan.
Välillä lämmittelin laseja, että olisi jotenkin nähnyt kuvata, kun täytyi säädöt nähdä, joka minulla tapahtuu manuaalisesti. Ei johdu kameran puutteista vaan omasta jääräpäisyydestä.

Vettä piisasi ja joki tulvi.
Eräässäkin kohdin vesi oli pakastunut reunoilta ja muodostanut vallit virtaavan veden reunoille. Vesi oli tuolla kohdin korkeammalla kuin rannalla seisoja, mielenkiintoinen kokemus.

Parkkipaikalla oli useampi auto ja kuvaajia paikalla kolmijalkoineen. 

Koiteli vetää puoleensa luontokuvaajia ja reippailijoita, eikä mikään ihme, onhan se Oulun helmi, nyt kun Kiiminki kuuluu Ouluun.

Henkeä salpaavan kaunista oli kaikkealle minne katseensa käänsi.

Harmi, kun kohde on sen verran kaukana omasta lähtöpisteestä, että on harvinaista herkkua käydä koskella.

Jospa olisi kävelymatkan päässä, kuin eräillä, niin olisinpa ahkera kulkija poluilla ja silloilla.

Kyllä talvi lumineen ja pakkasineen on kaunista aikaa, siitä en jäisi paitsi. 

Joulun aikoihin näytti jo huolestuttavalta, mutta saatiinhaan se satumaa, kaikkine kimmeltävine säihkeineen ja kuorrutuksineen.