Hämärässä, tuulessa ja tuiskussa

Eilen sitten retkeiltiin kuvaten.

Kuvaussessio aloitettiin Oulujokivarresta, jossa uinaili parvi sorsia. Uskollisesti ne seuraili hämärssä rantatien kulkijoita, toiveena kai jotain purtavaa.
Täällä on ennen ruokittu lintuja, mutta nyt on kaupunki lopettanut ruokinnan. Tottumuksesta jotkut maijailevat vielä rannalla ja ehkä senkin vuoksi, että se pysyy sulana.

Aikomus oli kuvata kaunista kuuraista talvimaisemaa, mutta yöllä oli noussut kova tuuli ja karistanut kuurat ja lumet. Lämpötila oli huomattavasti lauhempi, tuuli kuitenkin aiheutti sen, että sää tuntui yhtä kylmältä kuin edellisenä päivänä.

Merenrannalla tuuli sitten oikein kunnolla, huulet lepattivat vastatuulessa ja lumi kiiti pitkin hiekkarantaa.

Sää ei kuitenkaan karkoittanut pilkkijöitä jäältä.

Rakennuksen suojassa oli tyyntä ja tuntui lämpöiseltä, tämä muotokin vahvistaa tunnetta.

Pilvinen päivä ei jaellut pastellin sävyjä, mutta muodot hivelivät silmää. 

Jotain herkkää kuitenkin.

Kolmas kohde oli lintujen ruokintapaikat, joita yllä pitää Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys.
Tiaisia näkyi useampaa sorttia, joku keltasirkku ja kävipä pikkutikkakin naputtelemassa rasvapötkyä. En ole ennen tätä pikkuista tikkaa tavannutkaan.

Päivä ei valon suhteen ollut paras mahdollinen, mutta myöhemmin päivällä aurinkokin pilkisti. Talvi aikaan aamupäivät ovat vielä pitkälle hämäriä.
Päivä oli kyllä antoisa.
Tulipahan tutustuttua Oulun kaupungin ympäristöön ja tietää, mihin voisi suunnistaa kuvien toivossa.