Yksi ja ainoa

Rannalla kuvasin tätä yhtä ja samaa hyönteistä, kun se kiipeili lehden nokassa.

Aurinko ja vesi yhdessä loihtivat taustalle heijastuksia ja yritin saada näitä valonleikkejä hyönteisen

kanssa samaan kuvaan.

Lopulta kuoriainen otti siivet alleen ja lensi pois.

Taivaanavain kylvää siemeniään

Yksi ainoa, pieni siemenkota piilottaa monta, monta ensi kesän valopilkkua. Puna-ailakin siemet ovat valmiina valloittamaan maat ja mannut.
Jostain sain sellaisen tiedonjyvän tai olisiko ajatuksensiemen, että puna-ailakki on taivaanavain, kysymyksessä oli nuo juhannukseen liittyvät kukkaset.
Ihan mielellään kauniille puna-ailakille luovuttaa tuollaisen lempinimen kuin Taivaanavain, kaunista ja kesään sopivaa runollisuutta.

Oliko ihan pakko

No, olihan se. Siis laittaa ainakin nämä kolme, vaikka olisin halunnut pistää vielä useamman. Huomasin yhden ns. epäonnistuneen ruudun ja piti sitten kokeilla saisiko tarkoituksella. Tykästyin tähän pastellin omaiseen pehmeään ja suttuiseen jälkeen.

Kukkaniityn elämää

                              

                                                                                   

Kukkaniitty on kaunis katsella, mutta siellä vaanii menenlaiset vaarat. Ihminen on kulkiessaan turvassa, no jos ei oteta huomioon niitä punkkeja tai sitten joitain pistäviä, niin voimme rauhassa kulkea kukkia ihastellen. Öttiäisiä löytyy montaa sorttia myös sellaisia, jotka vaanivat muita öttiäisiä. Tälläiseen kyrmyyn törmäsin niityn reunassa. 

Petokärpänen nimeltään ja aika hurjan näköinen, pienoista pelkoa tuntien katselin tätä öttiäistä silmiin, kun tuo öttiäis kammo vielä on hiukka voimissaan.

Kukkaniityn elämä jatkuu toisessa luontokuvablogissani, täältä. Kaikki kuvat suurenevat klikatessa.

Keskikesän aikaan

Kokoja polteltiin keskiyön aikaan Maaninkajärven rannoilla. Sää kirkastui sopivasti, aurinkokin paisteli, mutta juuri h-hetken aikaan taivaalle kerääntyi pilviä.
Laskevan auringon ja sadetta kantavien pilvien myötä maisema kylpi erikoisessa valossa. Valo heijastui pilvistä veteen ja kietoi järven hentoon punerrukseen. Tuota eteen aukeavaa hetkeä katsellassa tuli taas kerran mieleen, kuinka järvi on ilmeiltään monipuolinen. Valo ja veden liike muuttaa muotoaan melkeinpä hetki hetkeltä.

Aamulla järveä helli auringonpaiste ja sää oli lempeä, niinkuin Juhannukseen kuuluu. Tyyneellä järvellä lipui vene rauhallisesti huristen, vielä idyllisempää, jos vene olisi ollut soutuvene.

Ei kaikilla keskikesä ole rentoutumista luonnossa, vaan joidenkin kesän täyttää aherrus. Nämä lintuemot ovat jotenkin rasittuneen oloisia, värit ovat haalenneet ja muutenkin olemus kärsinyt.
Ylin on  västäräkki, sen nyt vielä tunnistin, mutta en tuota alinta, voisiko olla peippo (ei kai)?

Kemijoen rantamilta

Hyvää Juhannusta ja aurinkoa, vaikkei kuvassa se nyt satu paistamaankaan ;)

Kivikon valtias

Kuovi kivikossa, hieman hassultahan se  vaikutti.

Suolaheinän kutoja

Mitäs täällä!

Tälläisesta asennosta löysin nämä öttiäiset. Oikaisin  myös itseni heinikkoon, sillä aika matalalla ruohikossa makoilivat.

Oli kohtalaisen "railakas"tuuli, joka huojutteli kavereita tuulessa. Liekö nuo asennon vaihdokset tuulen syytä, mutta sinä aikana kun seurailin, niin niitä vaihdettiin useasti. Tässä yksi taiturimainen ote kumppanista.

Osaisikohan joku tunnistaa tämän hyönteisen. Alueella lenteli useita samanlaisia, jotka pyrähtelivät heinältä heinälle, aika matalalla.

Uuvana tiesi sanoa, että olisi jokin sylkikuoriainen. Haeskelin netistä varmistuksen ja tämä on siis; Kirjosylkikuoriainen, Cantharis figurata. Kiitos Uuvana;)

Vesi vilvoittaa

Helle kukat kukittaa

Parissa päivässä pihasta on puhjennut valkoisten kukkien näyttämö.

Meri, ruskea ja vaahtopäinen

Tuulee, meri velloo. Vesi on ruskehtavan sävyistä, mutta valkoiset vaahtopäät kirkastavat sen olemusta.

Meri kasauttaa rannoille kaikennäköistä. Tämä ei kuitenkaan ole ihmisen pois heittämää, vaikka kyllä sitäkin oli.

Löytyihän sitä kukkivaakin rannan tuntumasta. Simpukoita, rentukoita ja raikasta meri-ilmaa, siinä tämän päivän kuvausretki. Kuvien ulkopuolelta täytyy mainita ilmassa kierelleet tervapääskyt. Kuvia en yrittänyt ottaa laisinkaan niistä käytössä olleen putken vuoksi.

Sieltä se nousee

Sieltähän se kesä nousee ötököineen, kukkineen jäisen maan syleilystä. Täynnä eloa, tuoksua ja surinaa , siellä se meitä odottaa.
Kevät saa meidät odotuksen valtaan, maltetaan vielä hetki. Kaikki kuitenkin saapuu, liian pian.

Tässäpä taas yhdenlainen kokeilu, nyt opin hiukan lisää. Mielenkiintoista on tämä kuvanmuokkauskin, aina pieni askel eteenpäin on saavutus. Itsekokeilen tämä on hauskaakin, kun vain aikaa on opetella.

Tyyntä tuulessa

Iltarusko ja myrskyisät järven laineet yhdessä. Tässä yksi variaatio aiheesta.

Vuoden 2011 aloitus kesäisesti

Alotetaan  vuosi 2011 muistellen kaihoisasti kesää 2010. Kuva on mökkirannasta Maaninkajärveltä, loman aikana tuli seurattu järven vaihtelevia tunnelmia. Lisää kuvia Maaninkajärven rantamilta toisessa blogissani, löydät sen tuosta sivupalkista tai tästä linkistä www.tarjapaldanius.blogspot.com .

Vuosi alkoi ihan mukavassa säässä. Vain -8, suhmura on sää, mutta kesää kohti lähdettiin laskeutumaan.

Jäähyväisten aikaan

Perhosen kosketus