Kaislikon lumoa

Kaislikko elää vuodenaikojen mukaan, nyt siitä löytyy kaunista maalauksellisuutta. Veden liike, heijastukset ja alkava jäätyminen, ne luovat lumoavia muotoja ja vastakohtia.

Vanhan uudelleen lämmittelyä

Päätin pitkän tauon jälkeen avata tämän Pehmyt piirron uudelleen.
Olen ahkerasti hössötellyt noissa kahdessa muussa blogissani, mutta kun nyt tuntuu, että kuvia voisi taas syntyäkin, niin päätin kokeilla, että vieläkö virtaa.

Näin aamupäivän alkajaisiksi muutama kuva, ne on kylläkin jo julkaistu tuolla toisessa, mutta muokkaan päivän mittaan uusia julkaisu kuntoon.

Nämä kuvat ovat eilisiä, joten...

En ole vielä ehtinyt muutoksia tänne tehdä, mutta tulen varmaankin hieman niitä tekemään. Tämän blogin avaaminen tuli niin yllättäin, etten ole paljon ehtinyt suunnittelemaan.

Tarkoitukseni on laittaa jatkossakin vain luontokuvia ja vähän tekstiä. Katsotaan nyt miten lähtee rullaamaan.

Kevät vaahtoaa ja kuplii

Kevät on tullut kertarysäyksellä.
Koko alkaneen huhtikuun on päivittäin sadellut, tänään oli lämpöisen auringon vuoro. Lumet ovat saaneet kyytiä ja nyt sitten myös vedet ovat syöksykierteessä, suunta on kohti merta.

Veden aaltoilua

Kuvia Hailuodon Marjaniemestä

Vihreys hallitsee

Kuohuvaa

Korkeakosken kuohuvaa.

Korkeakoski mainitaan opastaulussa Suomen korkeimmaksi koskeksi, 32m. Keväisin koskessa virtaa vettä runsaasti ja silloin sitä kannattaa käydä katsastamassa. Onhan tuolla rotkolla oma viehätyksensä niukan veden aikaankin.
Koski löytyy Pohjois-Savosta, Maaningan kunnasta.

Aamulenkki meren rantaan

Hiljainen oli ranta.
Yö oli kattanut sulan alueen hienoisella jää peitteellä.
Pari naurulokkia istui kivellä nauttimassa aamuauringosta. Kirkuen nousivat ilmaan, säikkyen esiintuloani järviruokojen seasta.
Kauniita heijastuksia jää loi merenpintaan.
Aurinko sulattaa jään ja sula vesi houkuttelee vesilintuja matalaan meren lahteen, mutta sitä en ainakaan tänään voi olla todistamassa.

Aamu ajelulla

Aamu ei ollut kovin otollinen kuvaukseen.
Harmaata, yöllä satanutta lunta, joka jo suli, pikkuisen tihutti vettä.
Täytyi kuitenkin pikku lenkki tehdä, näkisi ainakin minne kannattaa huomen aamulla suunnistaa, jos aurinkoinen paistelee.

Sepelkyyhky pariskunnan aamiainen meneillään.

Virran hiomaa ja vaahdottamaa

Tulvaojat

Tulva vesi syövyttää onkaloita, kaaria, joissa se sitten pyörittää vettä. Vesi värjää lunta, niin että   muodostuu kerroksellisia väriraitoja.

Sinisorsat löytävät peltojen reunamilta rauhallisia tulvaojia. Muodostavat pareja ja ehkäpä naaras alkaa pesän tekoon, pyöräyttää munat. Hoivaa ja hellii jälkikasvua ja johdattaa pienet suurempien vesien äärelle.

Jäätä, lunta ja vettä

Vesitippoja ja heijastuksia

Jään pisaroita

Ei löytynyt tänään tippuvia pisaroita, mutta jäätyneitä, joissa kauniita kuvioita.

Jään kirkas loiste valaisee harmaan päivän.

Kuin himmeä lamppu, maitolasia, riippuu kaiken olevaisen yllä.

Jäiset askeleet kuun valaisemalla metsätiellä.

Ikiaikaisia kirjoitus jälkiä ilmestyy jään pintaan, kadotakseen ajan ikuisuuteen.

Pisara heijastusta

Heijastus pisarassa ja täydellisen pisaran metsästys. Nyt julistetaan kevään pisara jahti alkaneeksi, vaikka siellä etelä-suomessa olette jo varaslähdön ottaneet, mutta täällä perässä rämmitään.

Tässä pisarassa on tahroja pinnassa, sen valitsin mukaan juuri noiden tahrojen vuoksi. Miten ne siihen ilmestyivät?

Tämä pisara pääsi muotonsa vuoksi, mutta on epätarkka ja siihen osa syynä myös suurennus, niin, että seli-seli.

Tässä pisara, joka on jätetty epätarkaksi ja tarkkuus kohdistettu yläosaan. Pisara kyllä hohtaa ja heijastaa pehmeästi.

Pisaran metsästys jatkuu, näistä kolmesta ei löytynyt sitä oikeaa.

 

Valoa

Valon ja jään symbioosi

Koitelinkosken vedenkansaa

Vedenkansaa nökötti jääkannen alla suojassa, miltä? Ei ainakaan kylmältä, mutta ehkäpä aurinko oli saanut nämä pienet etsimään suojaa kylmästä piilosta. Yritin hys,hys hiljaa kuvata, säikähtävät vielä ja säntäävät veden uumeniin.

Tämän voisin maalata pastelleilla, on jo valmiiksi pehmeä muodoiltaan.

Maalaisinko tämän öljyvärein, ei, en maalaa.

Hiukan virtaavaa vettä

Käytiin Kiimingin Koiteleenkoskella. Kiiminkijoen oli vallannut ja peittänyt lumi. Joitakin virta ja putouspaikkoja oli sulana.

Kesällä Koitele on hauskan näköinen, kun vesi virtaa kivikossa ja pieniä putouksia on siellä täällä.

Mutta kyllä nytkin oli liikkeellä ihmisiä ja perheitäkin makkaranpaisto puuhissa, pakkasta n.-14.

Kuvaajiakin oli ja satuin samoille sijoille jossa aikaisemmin joku oli jalustan kanssa ottanut kuvia. Minulla ei ollut jalustaa ja tarkentaminenkin oli sitä sun tätä, kun on silmälasit ja niin tyhmät että, joka välissä meni huuruun. Laitan kuitenkin muutaman kuvan merkkinä siitä, että käyty on.

Huomasin, että olin valinnut kaikkien kuvien joukosta kuvat joissa on tämä sama paikka, mutta enpä nyt korjaile.

Tässä näyttäytyy kosken kohta laajemmin...

tätä kait sanotaan koskenniskaksi...

tämä on sitten profiili tästä pienoisesta putouksesta.