Kukkaniityn elämää

                              

                                                                                   

Kukkaniitty on kaunis katsella, mutta siellä vaanii menenlaiset vaarat. Ihminen on kulkiessaan turvassa, no jos ei oteta huomioon niitä punkkeja tai sitten joitain pistäviä, niin voimme rauhassa kulkea kukkia ihastellen. Öttiäisiä löytyy montaa sorttia myös sellaisia, jotka vaanivat muita öttiäisiä. Tälläiseen kyrmyyn törmäsin niityn reunassa. 

Petokärpänen nimeltään ja aika hurjan näköinen, pienoista pelkoa tuntien katselin tätä öttiäistä silmiin, kun tuo öttiäis kammo vielä on hiukka voimissaan.

Kukkaniityn elämä jatkuu toisessa luontokuvablogissani, täältä. Kaikki kuvat suurenevat klikatessa.

Keskikesän aikaan

Kokoja polteltiin keskiyön aikaan Maaninkajärven rannoilla. Sää kirkastui sopivasti, aurinkokin paisteli, mutta juuri h-hetken aikaan taivaalle kerääntyi pilviä.
Laskevan auringon ja sadetta kantavien pilvien myötä maisema kylpi erikoisessa valossa. Valo heijastui pilvistä veteen ja kietoi järven hentoon punerrukseen. Tuota eteen aukeavaa hetkeä katsellassa tuli taas kerran mieleen, kuinka järvi on ilmeiltään monipuolinen. Valo ja veden liike muuttaa muotoaan melkeinpä hetki hetkeltä.

Aamulla järveä helli auringonpaiste ja sää oli lempeä, niinkuin Juhannukseen kuuluu. Tyyneellä järvellä lipui vene rauhallisesti huristen, vielä idyllisempää, jos vene olisi ollut soutuvene.

Ei kaikilla keskikesä ole rentoutumista luonnossa, vaan joidenkin kesän täyttää aherrus. Nämä lintuemot ovat jotenkin rasittuneen oloisia, värit ovat haalenneet ja muutenkin olemus kärsinyt.
Ylin on  västäräkki, sen nyt vielä tunnistin, mutta en tuota alinta, voisiko olla peippo (ei kai)?

Kemijoen rantamilta

Hyvää Juhannusta ja aurinkoa, vaikkei kuvassa se nyt satu paistamaankaan ;)

Kivikon valtias

Kuovi kivikossa, hieman hassultahan se  vaikutti.

Suolaheinän kutoja

Mitäs täällä!

Tälläisesta asennosta löysin nämä öttiäiset. Oikaisin  myös itseni heinikkoon, sillä aika matalalla ruohikossa makoilivat.

Oli kohtalaisen "railakas"tuuli, joka huojutteli kavereita tuulessa. Liekö nuo asennon vaihdokset tuulen syytä, mutta sinä aikana kun seurailin, niin niitä vaihdettiin useasti. Tässä yksi taiturimainen ote kumppanista.

Osaisikohan joku tunnistaa tämän hyönteisen. Alueella lenteli useita samanlaisia, jotka pyrähtelivät heinältä heinälle, aika matalalla.

Uuvana tiesi sanoa, että olisi jokin sylkikuoriainen. Haeskelin netistä varmistuksen ja tämä on siis; Kirjosylkikuoriainen, Cantharis figurata. Kiitos Uuvana;)

Varjakan kesämaisemaa

Oulunsalon Varjakassa sijaitsee huvialussatama. Se ei ole suuren suuri, mutta ei aivan pienen pienikään.

Aallonmurtajalta voi kapuloida lossilla Varjakansaaren, jossa aikanaan oli pohjoismaiden suurin saha. Saareen ei ole pitkä matka ja matka sujuu hyvinkin lihasvoimilla ja vaikkapa hieman heikoimmillakin.
Salmessa on kuitenkin tapahtunut sahan aikoihin onnettomuus, joka vaati myös ihmisuhreja.
Saaren rannoilla on kerros losoja, jotka pikkuhiljaa lahoavat ja muuttuvat yhdeksi saaren kanssa.

Aallonmurtajalta avautuu näkymä Akionsaareen.

Varjakan Kartanon pihapiiriä. Kartanossa on kahvila, näyttelytilat ja kesän aikaan monenlaista ohjelmaa.

Vesi vilvoittaa

Erään sortin vaaksiaiset

Helle kukat kukittaa

Parissa päivässä pihasta on puhjennut valkoisten kukkien näyttämö.

Hyljeksittyä unelmaa

Herkistelyä lailla ahomansikan

Kukka kuin keijun mekko

Ojakellukan kukat eivät vielä olleet täydessä loistossaan. Näiden kellukoiden kukinta on sellaista vaatimatonta loistoa, joka ei vedä huomiota puoleensa. Läheltä katsoen ovat sitäkin viehättävämpiä, eihän kukassa hyörivät kymmenet kimalaiset voi olla väärässä. Ojakellukka on myös vanha rohdoskasvi.