Perhos jahdissa

Saalis jäi heikoksi. Joitakin perhos lajeja lenteli, siis lepatteli, sinne tänne. Ei ne joutaneet istumaan kukalle, mettä maisteleen, niillä oli varmaan muita menoja mielessä.

Nimiä en ala veikkaamaan, koska tuntemukseni on heikkoa, mutta otan mielelläni nimet vastaan.

Mikähän sinisiipi on kysymyksessä. Niityllä lenteli muitakin sinisiä, mutta olivat pienempiä. Siipien alaosasta en saanut kuvaa.
Manna tunnisti tämän hopeasinisiiveksi, kävin netistä katsomassa ja näinhän se suurella varmuudella on.

Onkohan tämä laisinkaan päiväperhonen, josko jokin kiitäjä.
Manna tunnisti myös tämän, joka on niittoyökkönen.

Melko pieni, hiekan värinen, joka tuulessa heilui. Perhoskirjaa selailin ja ajattelin, voisiko olla hiipijä.

Tumma perhonen, joka malttoi vain hetken levähtää. Näytti lentäessään paljon tummemmalta kuin tämä siipien alaosa, oli myös melko kookas.
Valokki tunnisti, että kyseessä on tesmaperhonen. Perhonen on yleisin heinäperhonen, tämän kirjani mukaan.

Sillan juurella

Oulujoen voi ylittää myös riippusiltaa pitkin. Sillalle en tohtinut mennä, polvet pettää ja heikottaa.
Laskeuduin alas sillan juureen ja ihailin sieltä käsin veden juoksua sekä kaunista siltaa.

Olen joskus käynyt melkein puolessa välissä, mutta täytyi palata takaisin, se liike oli liikaa.

Joessa oli melkoisesti pyörteitä ja virtaus voimakasta.

Pitkin rantoja on vakinaista asumista sekä paljon kesäasumuksia. Kauniit ovat Oulujoen rannat.

Tämä on rikollista

Näin voi käydä, kun ihminen on välinpitämätön ja ei ajattele toimintansa seurauksia. Tämä tragedia tuli vastaan juhannuksena. Kolmelle ihmisen huolimattomuus aiheutti kiduttavan kuoleman ja kolme pääsi vapauteen.

Surmanloukku, huolimattomasti jätetty katiska, joka oli ottanut nieluunsa kuusi harakan poikasta.
Räpistely kiinnitti huomiomme, katiskassa oli kolme kuollutta ja kolme elävää poikasta. Nämä kolme olivat pysytelleet hengissä syömällä kuolleita sisariaan. Näky oli melko julma.
Mieheni, joka ei erityisemmin harakoista pidä, tuohtui näystä ja manasi katiskan omistajan alinpaan pätsiin. Aikansa katiskaa pyöriteltyään ja koputuksin ohjaten, pikkuiset pyrähtivät vapauteen . Läheltä alkoi kuulua harakan ääniä, olisko ollut emo seuraamassa vapautusta, sai ainakin kolme lastaan takaisin.

Raadot jätettiin katiskan omistajalle. Luukku suljettiin ja käännettiin suu alaspäin, jotta vastaavaa ei tapahtuisi.

Toivottavasti poikaset löysivät emonsa ja kaikki päättyisi heidän osaltaan hyvin.

Lude vihreä

Luulisin, että tämä on jokin lude, mutta en tiedä mikä sellainen. Jospa joku osaisi kertoa.
Tämän bongasin järven rannalta, vietti tuulista päivää ahdekaunokin lehdellä.

Tämä ei ole lude laisinkaan, vaan kilpikuoriainen.

Juhannuksen aikaan

Vielä muutama kuva juhannuksen hulinoista heinikossa.

Ojakellukka kukki vielä paikotellen monien muiden näyttävämpien lajikkeiden rinnalla.

Hepokatti puhdistautui ottamaan vastaan keskikesän auringon.

Syyläjuuri on vaatimaton, lehdiltään ja kasvutavaltaan muistuttaa nokkosta. Pienet kukat ovat myöskin vaatimattomia, mutta läheltä katsottuna niistä löytää kauneutta.

Liperikorvakärsäkäs asteli määrätietoisesti heinänkorta ylöspäin. Öttiäisen olemus viestitti päättäväisyydestä ja myös hiukka arvokkuutta oli mukana.

Punahelokuoriainen puuhasteli autuaana koiranputken kukinnolla. Ihanaa aikaa tämä kesäaika, voi nauttia makupaloista tosiii pitkään.

Odotus

Kinastelua

Näillä taisi olla yhteinen pyydys ja saaliista käytiin oikein käsirysyä. Nujakointia kesti hetken aikaa ja pullea peräinen veti pitemmän korren, olisiko ollut naaraspuolinen.

Öttiäis jahdissa

Juhannus meni vaihtelevissa merkeissä.
Öttiäiskuvaukseen sää oli aika tuulinen, mutta joitakin sain ikuistettua. Lajeja en oikein tunnista, mutta yritän selvittää, joten kaikkinainen apu olisi tarpeen.
Näitä kuvatessani innostuin ja samalla huomasin kuinka hyvää tekevä vaikutus tälläisella toiminnalla on. Inhoni kaikkea ryömivää ja matelevaa kohtaan laimeni melkoisesti.
Eräs bloggaaja kertoi kiittävänsä hyönteistä ja samanlainen tunne tuli, kun jotkut odottivat tai peräti asettuivat paremmin kuvattaviksi.


Olisiko kaskas, kauniit juhannus somisteet etujaloissa.
Varmennettu kaskaaksi.

Tätä en mene arvailemaankaan, mutta oli tosi hyvä kuvattava. Sain monta otosta, joista oli vaikea valita.
Irma tunnisti tämän petokärpäseksi.

Tämäkin on outo lentäväinen.
Gaia tunnisti tämän sylkikuoriaiseksi.

Pieni toukka touhusi ahkerasti korteiden lehdillä. Tämä oli niin suloinen, että kuvasin pitkään. En saanut kuitenkaan mieleistäni kuvaa aikaiseksi.
Irma arveli kyseessä olevan jonkin pistiäisen toukan.

Juhannusmorsian

Aavan meren...

Kuvia Hailuodon Marjaniemestä, tällä kertaa se viimeinen.

Hiekkaan piirtyy hetki

Kuvia Hailuodon Marjaniemestä

Veden aaltoilua

Kuvia Hailuodon Marjaniemestä

Kohtaamisia rannalla

Kuvia Hailuodon Marjaniemestä

Hailuodon Marjaniemestä löytyy hiekkaa, merta ja rantavehnää.

Karikukot pesivät ja viihtyvät tiirojen seurassa. Karikukkoa en ole aikaisemmin nähnyt, mutta mieluinen kohtaaminen heti alku metreillä.

Tiirat vartioivat hyvin akressiivisesti pesiään, sen saimme tuntea. Pesät olivat hietikossa aivan polun vieressä ja yhtäkkiä kimpussamme oli monta ilmojen hävittäjää. Linnut syöksyivät alas hiuksia hipojen.

Västäräkit tepastelivat rantavesissä etsien ravintoa, jota aallot toivat tullessaan.

Tämä lokki oli aika rauhallinen ja päästi lähelle, muita ei ollut näkyvissä. Ajattelimme, että on sairas, nousi lopulta kuitenkin  siivilleen.

 Aallot huuhtovat rantaan monenlaista.

Jäljet hiekassa

 

Lempeä leinikki

Voi, kukkaa vielä kerran