Sateen jälkeen

Sateen jälkeen, märälle puu pinnalle, peilasi pihlaja itseään.

Sade

Harmaa pilvi peitti raskaana taivaankannen, epätodellinen valo täytti tienoon ja sitten se repesi.



Suuri vesimäärä syöksyi katolta.Sade heittäytyi terassin kaiteelle, jossa sai aikaan ilotulituksen kaltaisen räiskähtelyn.
Mutta jotain puuttui.

Väri, sitä ei ollut.

Muokattu sittiäinen

Metsäsittiäinen sai tuntea sadepäivän toimettomuuden.
Tämä kuva voisi toimia vaikka maalauksen aiheena ja oikeastaan se olikin mielessäni, kun sittiäistä rupesin muokkaamaan.
Tuolla kuvan muokkauksella saa aikaan mitä ihmeellisempiä muotoja ja kuva kokonaisuuksia, mutta sitten kun yrität tehdä jonkun aikaisemmin tehdyn, niinpä ei se sitten luonnistukkaan.
Sitä toimii vain hakuammunnalla, eikä paina mieleensä, että mitä tuli tehtyä, jotta sai määrätyn kuvan aikaiseksi.
Oppi ja ikä kaikki, teen ja odotan sitä hetkeä, että kaikki tulee vaiston varaisesti. Sehän se on niin hauskaa, kun itse oivaltaa vaikka jonkin opin kautta se olisi vaivattomampaa.

Kikkailua

Valokuvatorstai 137


Hiljainen on pihapiiri, rapistuvat talot vain kertovat tarinoitaan.
Joskus tälläkin pihalla kirmaili pieniä pellavapäitä.

Piti hieman kikkailla, kokeilun halua.

Herkistelyä

Tuoksuvatukan kukka altapäin kuvattuna. Näitä paikallaan pysyviä kohteita on helpompi kuvata ja voi yrittää jonkinlaista sommitelmaakin luoda.

Aamun aloitus

Aamulehdessä oli eräästä mielenkiintoisesta valokuvablogista juttua, pistänpä tuohon sivupalkkiin linkin.

Tällainen siemen piilo on Varjoliljalla.

Nuo pihapiirin kukkien siemenkodat ovat jotenkin viehkeitä ja kuvauksellisia. Kun tällä hetkellä ei ole tullut parempiakaan kohteita etsittyä, niin kuvaanpa näitä. Täytyy harjoitella tiiviiseen tahtiin, jotta uskaltaa lähteä pihapiiristä kauemmaksi.

Minuakin on aina viehättänyt nuo suot ja monenlaisilla soilla on tullut kyllä kuljettuakin. Kun tuo miehenpuoli on sellainen, että jos reissuun lähdetään, niin jostain metästä kyllä pian itsensä löytää. Nythän se sopii vallan mainiosti yksiin tämän harrastuksen kanssa.


Näin kypsyttää Mooseksen palavapensas siemenensä.

Kuvia kesästä

Laitan joitakin kesäkuvia, jotka on otettu taskuun mahtuvalla.



Juhannus, kokko, Maaninkajärvi ja rannan laituri. Ilta seesteinen, hieman vettä ripsahteli, luonnon äänet lähellä, pysähtynyt hetki suvea.












Muutama kuva heinäkuun viimeisiltä viikoilta, jolloin oltiin mökillä, Maaninkajärven rannalla.





















Tässä myös Maaningalta, aika oli tuossa juhannuksen tietämissä. Käytiin katsomassa Korkeakoskea, joka mainitaan suomen korkeimmaksi.
Pidän paljon noista heijastuksista vedessä. Olin ihan haltioissani näistä, näyttävät varmaan suttuisilta, mutta paikka oli juuri siinä kosken yllä. Jos voisin vangita tauluun nämä väreilyt, impressionistinen maalaus parhaimmillaan, sanoisin.
















Sitten joitakin joki-kuvia. Nämä on heinäkuun alkupuolelta Keminmaan Lautiosaaresta. Joki, joka kuvissa kiemurtelee, on Akkunusjoki. Lapsuuteni joki, johon liittyy paljon muistoja.

Nimen vaihto

Vaihdoin tuon blogin nimen, jottei tule päälekkäisyyksiä.
Aloitin nimellä Luonnon lumoissa ja nyt eteenpäin mennään nimellä Pehmyt piirto.

Tunnistettu lentävä

Sain Irmalta tiedon, että tuo minun kiitäjä onkin gammayökkönen.


Oli vielä tallella yksi kuva tästä lentävästä ja siinä näkyy hyvin nuo gammat siivissä.
Kävin myös ottamassa selkoa tästä lajista, ei tosiaankaan ole mikään harvinaisuus, mutta minulle uusi tuttavuus.

Tosiaankin, tämä voi olla monella tapaa hyödyllistä, siis tämä valokuvaus harrastus.

Ensimmäiset kuvat

Vimmatusti kuvia


Otan tässä haparoivia ensiaskeleita kuvauksen maailmaan.

Kauhea vimma saada kuvat tallennettua. Otoksissa voi havaita epätarkkuutta, joka johtuu kömpelyydestä käsitellä kameraa, mutta jos oikein kovasti harjoittelen niin ehkä kuvatkin paranevat. Pääasia on nyt tällä hetkellä saada töitä tallennettua ja samalla varmaan huomaan itsekin kehitystä tapahtuvan, toivottavasti.

Olen tosi innoissani tästä mahdollisuuksien ihmemaasta.

Välineitä ei tosiaan monioita ole, nämä kaikki olen ottanut teleputkella ja periaatteella miten parhaimmalta tuntuu. En halua harrastaa valokuvausta mitenkään tiukkapipoisesti ja aukkoja syynäten, vaan niinkuin taulua maalaten, vaistonvaraisesti.

Se tuossa digissä on hyvää, että kuvia voit ottaa vallan mahdottomasti. Joskus voi sitten tulla itseä tyydyttävä otos, joka ei kuitenkaan ole mikään mestarilaukaus, mutta se on itselle tärkeä ja muisto hetkestä.




Olisikohan tämä jokin kiitäjä laji, eikös yökköset lennä hämärässä. Laitetaan myöhemmin lentävän oikea nimi, josko vastaan tulee.
Tämä on tunnistettu gammayökköseksi. Näin sitä pikkuhiljaa oppii jotain myös hyönteismaailmasta. Kiitos vihjeen antajalle.

Tämä on kait ohdakeperhonen, ei niin hieno ja tarkka, mutta kuva kumminkin.

Tässä sama laji. Itsellä tuli mieleen lintu, joka on nousemassa siivilleen.

Tuli otettua oikein monta kuvaa ohdakeperhosesta. Tässä viehätti nuo etumaisen siipien "suonet".

Tämän kuvan otin ikkunan läpi aamusella. Hiukan muuntelin noita sävyjä ja huomasin silloin, että oksalla istui kaksi lintua, olisiko olleet tämän kesän poikasia, erilajia kuitenkin.

Sateen jälkeen, vastavalossa.

Ukonkellon siemenkotia. Nuo lakastuneet terälehdet ( tai mitä ne sitten onkin) viehättävät kovin.

Talonpojanpionin kaviaari on valmis luontoemon nautittavaksi. Siemenkodat ovat jotenkin...

Kukkakärpänen jättitataren lehdellä aamuauringossa kylpien.
On se muuten kumma, ettei tuo tatar kasva samanlaiseksi täällä Pohjois-Pohjanmaalla kuin Savossa, jossa se on kuin bambu.

Sateen jälkeen puutarhapöydällä lainehti vesi ja pihlajasta putovat pisarat saivat renkaita aikaiseksi. Kuva on otettu ikkunanläpi.

Kimalainen etsii makeaa vuorenkilven kukinnasta, joka on myöhäiskukkia.

Tässä on ensimmäinen kuva teleobjektiivilla otettuna.