Pirunpesä/Valokuvatorstai 146

Kuva on Maaninkajärveltä , jossa sijaitsee Pirunpesän nimellä tunnettu pieni luola. Nyt kun pirut on varmaan karkoitettu, niin tämän onkalon on ehkäpä Vuorenpeikot ottaneet omakseen.

Tummanruskea/Värikollaasi

Ei ehkä tummanruskeaa ihan tummemmasta päästä.

Vaalea versio

Pieni taiteilija minussa heräsi, kun huomasin , että rajattuja osia yhdistelemällä saa hauskoja kuvioita
Tämä on tehty sunnuntai aamun kunniaksi.
Tässä on sammalta ja jäkälää.

klikkaa suuremmaksi

Sammalenvihreää/Värikollaasi

Kylläpä nyt oli hankala väri, kun ei millään meinannut syntyä. Tässä mättää, mutta mikä. Minä sen tiedän, huomaatko sinä.

klikkaa suuremmaksi

Valoa näkyy/Valokuvatorstai 145

Aina jossain näkyy valon pilkahdus, tie ulos.

Taivaan lintuja/Luova lauantai

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

-Tommy Tabermann-

Kuvia (itse otettu), olen muokannut.

Rakkaus/ Valokuvatorstai 144

Rakkaus palaa rajusti
jäljelle jää
hohtava timantti.

Kuvaa on muokattu

Hehkuvat kuvat

Takkatulen ääressä on mukava lämmitellä ja tuijotella tuleen.
Kuumat liekit loimuavat ja maalailevat hehkuvia kuvia, joita on rauhoittavaa seurata.
Hetkellistä kauneutta, joka haihtuu hormiin ja leviää savuna ilmaan. (klikkaa kuvat suuremmiksi)


Ulkona kukat lakastuivat ja jäivät kylmän kouriin. Takassa tuli maalailee hehkuvia ruusuja, jotka lämmittävät.


Enkelin siivin lieskat nousevat ylös ja aina vain ylöspäin, kunnes on vain häivähdys utuista hämyä kattojen yläpuolella ja lämpö ympärillä..

Lokakuun ilta puutarhassa

Lumen tuntua ja pimenevän illan tunnelmia.Kokeilumielellä kuvattuja.

Lumen ensi paino tuntuu märkänä oksistossa


Orapihlajissa on vielä lehtivihreää jäljellä, punerrusta ja kaihoisaa muistoa kesästä.

Pensas punertuu, kosteus saa lehdet kiiltämään ja pimeys tunkee läpi.


Lokakuun illassa hohtaa kultainen lehti.

klikkaa kuvat suuremmiksi

Valo häviää

Valo häviää, värit katoavat.

Pimeys vie voiton. Valo, väri ja pimeys, sulautuvat yhteen. Saapu yö, hiljaa, hiipien, palettiaan sekoitellen.

Sitruunankeltaista/Värikollaasi

Tämän viikon kollaasi. Nimen mukaan pehmeää piirtoa.

Vapaa/Luovalauantai

Igor rentoutuu metsästyksen jälkeen, vapaana velvoitteista.
Piirustus on useamman vuoden takaa ja sen huomaa jäljestä, on hankautumia kynän jäljessä.

klikkaa kuva suuremmaksi

Varjot pitenee

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Lokakuu/ 12-kuva

Lokakuun kuva. Nyt on kyllä kaikkia mahdollista pielessä. Suurin harmi on tuo kuvaus aika ja aurinko. Huomasin heti, että jos kuvan ottaa klo 12.30, aurinko paistaa suoraan. Aiensin kuvan ottoa tunnilla ja huomasin, että olisi pitänyt ottaa aikaisintaan klo 11.00. Nytkin paistoi vasemmalta, täytyi varjostaa paperilla. Siinä hässätessä en muistanut oikein tarkentaa ja paljon muutakin. Huh-huh, on tämä karmeaa. Rapatessa roiskuu ja onneksi tästä aina oppii.

Otan kuvan aina kuun ensimmäisen täyden viikon sunnuntaina. Päivämäärä ja nyt näköään myös aika sekä kaikki muukin vaihtelee.
Täällä kuitenkin perässä tullaan.

11.10.09, 11.30,1/800, f14 klikkaa kuvia suuremmaksi

Palaan vuoteen 1992

Täytyy minunkin palata ajassa hieman, siis hieman, takaisin, v.-92.

Kesälomareissu lasten kanssa Norjaan.
Tämä ranta, välillä Kongsfjord-Berlevåg, teki lähtemättömän vaikutuksen. Ei ollut tavallinen hiekkaranta, vaan jotain tummaa kiviainesta. Vuonon reunat nousivat molemmin puolin jyrkkänä ylös, varmaan oli niistä tuo hiekka rapautunut.

Täällä haluaisin käydä. Eihän tuo niin kaukana ole, josko jo ensi kesänä.

klikkaa kuvat suuremmaksi

Tämä hansikas oli kouristunut riipaisevaan muotoon. Tuli mieleen kertomukset Jäämeren kalastajista . Suomalaisista Ruijaan muuttajista, kamppailu elämästä ja kuolemasta, jota he näillä rannoilla kävivät.

Jos metsään haluat...

Kävinpä minäkin hieman samoilemassa syksyisessä luonnossa. Sattui olemaan vapaa päivä ja mitä ihmeellisempää, aurinko paistoi, joten se kai houkutteli lettoon. (klik, kuvat suurenee)

Ja kukahan se siellä tiiraili tiirailiaa.

Vilahdukselta näkyi myös Nuuskamuikkunen, onkivapa olalla, kuten tavallista. Hatun väri oli muuttunut hieman , seuraa siis muotia hänkin.

Käävästä löytyy kauneutta

Ja taas, joku siellä kannon takana kurkistelee, vai ovatko ne kangastuksia.

Kylläpä oli tämä sieniperhe löytänyt oivan asumuksen. Kaunis oli talon ulkorappaus.

Sisäänkäynnin puolelta näkyi pehmoinen verhoilu, johon oli käytetty syksyn muotivärejä, sammaleenvihreää.

Tämä pesue oli ahtautunut sammalien ja risujen alle, piiloon, mitä? Ehkäpä pakkasherran armotonta kouraa.

Syksyn muotia ,sammal collection.

Virta/Valokuvatorstai 143

Elämä ja kasvu, se jatkuu loputtomana virtana.

Kangastuksia taivaalla

Onko nyt sitten luvassa lunta ja jäätihkua, kun kuuta ympäröi valokehä.
Minkä hienon maailman yö taivas voi loihtia meille linssin läpi.

Pilvet väistyvät ja illan päätähti astuu eteemme loistavana ja kujeilevana kuten aina.

Hiukset ojennuksessa, kasvot hieman kalpeat, mutta aloittakaamme.


Tanssia pimenevässä illassa. Otetaan takakeno asento, askel, askel... tästä se alkaa.


Ja tanssi vain jatkuu. Tähtiä kerääntyy seuraamaan kuun ja pilvien karkeloa sinimustalla taivaalla.
Jälkikirjoitus 7.10 aamulla klo 6.22, ei se iltanen tanssi ihan turhia lupauksia antanut, siellä sataa lunta!

Harmaa/Värikollaasi

Harmaata, jäkäläistä puuta sekä naavaa, siinä tämän viikkoinen kuvakollaasi, jossa haettiin tuhkanharmaata.

klikkaa kuvaa

Jäätä ja iloista hyppelyä

Huurreparta oli heittänyt pellonpientareelle jäähän jähmettyneen vaelluslohen, melko ilkeästi viellä mulkoilee.




No ei ollut ukolle paljon paremmin käynyt. Ei ehtinyt aamuauringon tieltä pois ja kasvot ikuistuivat jäähän.



Hömötiainen iloisesti hyppelehti heinikossa, lenteli sinne tänne. Sitä ei haitannut jää eikä kylmyys.
Kurkisti alas...



kurkisti sivulle...



täytyipä viellä tähyillä ylöskin.

Huurre puutarha

Aamu valkeni ja paljasti pakkasherran käyneen kuorruttamassa puiden ja pensaiden lehtiä.
Kylmää mutta kaunista.
On se kumma, asteen kylmyys saa tutisemaan, tuleekohan oleskeltua sisätiloissa liiaksi.


Pieni pala tuoksuvatukan kukkaa.



Kohmeista kauneutta



Vuorenkilven kukintokin oli saanut tuntea kylmän henkäyksen.



Herukan lehteä oli kylmä kouraissut aikaisemminkin ja nyt se sai viimeistelyn asun, antaa talven tulla.



Kaikkialla olla huurretta ja kohmeisia lehtiä.



Jäätynyt vesi oli kahlinnut lehden omakseen.

Kita auki/Valokuvatorstai 142

Sanotaan, että kosto on suloinen, mutta kuinkahan se on.

Taas yksi muokattu juttu, mutta täytyy käydä tämä vaihe , jotta voi siirtyä taas eteenpäin.