Valo häviää, värit katoavat.
Pimeys vie voiton. Valo, väri ja pimeys, sulautuvat yhteen. Saapu yö, hiljaa, hiipien, palettiaan sekoitellen.
torstai 15. lokakuuta 2009
Valo häviää
Valo häviää, värit katoavat.
Pimeys vie voiton. Valo, väri ja pimeys, sulautuvat yhteen. Saapu yö, hiljaa, hiipien, palettiaan sekoitellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
...ja muuttuu uneksi.
VastaaPoistaTämä on kuin unta, hieno ja pehmeä. Taas taiteellinen ja kaunis, mistä tietenkin olen ihastunut.
Miten levollista valon vähenemistä kuvissasi. Sairaalasielunhoitaja Irja Kilpeläinen, jo edesmennyt, sanoi aikoinaan, kuinka hän itse rakastaa kaamosta: pehmeää, utuista, ajatuksia liikuttavaa. Hiljakseen saa vaeltaa eteen päin kohti valoa, sitten kun sen aika taas tulee.
VastaaPoistaMutta samalla hän mainitsi, että pimeys saattaa toisille olla hyvin vaikeaa.
Vihreä tummuus kuvissasi on liikuttavan kaunista.
Aivan ihanat kuvat!
VastaaPoistaKuin satuun sisälle olisi mennyt, ja sinne hukkui kokonaan!
Kuvat nähdessäni tuli mieleen laulu - Illan varjoon himmeään..
VastaaPoistaLämpöiset kiitokset kommenteista.
VastaaPoistaSyksyinen tunnelma, värit tosiaan ovat osittain muuttaneet pois.
VastaaPoistaTata kirjoittaessa ulkon aon pikimustaa, sisalla sen valoisempaa. Onneksi lamput ovat olemassa. Ja pian kevat on taalla uudestaan.
VastaaPoistaHieno epätodellinen tuntu, erityisesti alemmasta kuvasta pidän kovasti. On vain aavistus siitä mitä kuvassa on, silti sen tunnistaa luonnomuodoiksi.
VastaaPoistaHienoa tunnelmaa olet tavoittanut.