Huurreparta oli heittänyt pellonpientareelle jäähän jähmettyneen vaelluslohen, melko ilkeästi viellä mulkoilee.
No ei ollut ukolle paljon paremmin käynyt. Ei ehtinyt aamuauringon tieltä pois ja kasvot ikuistuivat jäähän.
Hömötiainen iloisesti hyppelehti heinikossa, lenteli sinne tänne. Sitä ei haitannut jää eikä kylmyys.
Kurkisti alas...
kurkisti sivulle...
täytyipä viellä tähyillä ylöskin.
Erityisesti pidän noista hömötiaisen kuvista, ne ovat tosi suloisia.
VastaaPoistaKaikki sinä huomaatkin. Hömö on oikea pohjoisen selviytyjälintu, pieni ja sitkeä. Metsässä ne tervehtivät kulkijaa ihan vieressä, puun oksalla.
VastaaPoistaKaunis hömötiainen, monessa asennossakin vielä, olet hyvin onnistunut sen tallentaan jkameraasi!
VastaaPoistaJa toi jää... se on mun elementtiäni, se on kaunista!!!
Vesi kaikissa muodoissaan on todella kaunista!
Niin tuo hömötintti putkahti eteeni ihan yllättäin. Siinä se pyöri, lensi pois ja tuli sitten melko lähelle keikisteleen. Näytti se peräpäätäkin, mutta Irman kuukkelilla oli niin loistava perä, ettei tämän hömön olisi vertailua kestänyt.
VastaaPoistaOh, oletpa ollut tarkkana ja nähnyt ja kuvannut kaikkea jännää.
VastaaPoistaHömötiainen on lempilintujani, toivottavasti tulee taas laudalle syömään, kun laitamme talviruokinnan.
Hömötiainen on ihana pikku vipeltäjä, talvella niitä näkyy lintulaudallamme, kivoja kuvia siitä olet saanut.
VastaaPoista