Erämaakirkko

Pielpajärven erämaakirkolle johtaa polku, jonka yli puikkelehtivat juurakot ja siellä vaanii salakavat kiven murikat.

Sisältä kirkko on rauhan tyyssija, jossa voi hiljentyä kuuntelemaan, niin mitä. No, vaikkapa luontoa ympärillä.

Ukonjärven seita

Piti laittaa uusinta postaus tästä kivestä, joka paljastui seidaksi.
Kiinnosti kovin tuo möhkäle, niin että tiedon etsintään piti alkaa.
Sekin selvisi, että tuolla Ukonjärven Ukolla on ollut jo aiemmin uhripaikka kuin Inarinjärven Ukolla.
Jossain mainittiin, että olisi Naamakivi, sillä edestä katsoen sillä näyttäisi olevan ihmiskasvot.
Minuun teki kyllä tämä seita vaikutuksen sivusta katsoen, sillä kaukaa katsoen se vaikutti uhkaavalta.

Veneen mentävä paikka

Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin  melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.

Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen  vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen  puolella.

Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.

Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.

 

Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa.  Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.

Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.

Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.

Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.

Liikkuuko se, ei kai

Suuri, oudon mallinen tumma möhkäle kiinnitti huomion. Se näytti ihan joltain oliolta, joka kyyristeli saaren edustalla.
Hahmo pisti mielikuvituksen liikkeelle, aika erikoinen muodostelma.

Suuri kivi tai voisiko sanoa, pieni kallio, siinä jökötti. Lähempää katsoen sen erikoiset piirteet saivat lisä muotoja ja suurihan se oli.

Kiviolio takaapäin nähtynä.
Möhkäle näyttää etenevän, vaikka minkäänlaista liikettä ei näkynyt, jos ei oteta lukuun tuulessa kevyesti heiluvaa kasvustoa, joka olion harteilla kasvoi.
Joskus varmasti tämänkin huipulla kasvaa känkkyräinen mänty, tiedä vaikka se on jo aloittanut huipun valloituksen.

Ukonjärven pienet yksinäiset

Näitä pieniä kalliosaaria oli siellä täällä ja  kiven muhkuroita lymyili salakavalasti veden alla. Kyllähän tuohon järveen mahtuu myös suurempiakin saaria, aika sokkeloiselta vaikutti.

Tänään oli sateista ja pilvistä, välillä aurinko hieman kuumotti pilven takaa. Minkähänlaisia kuvia olis taltioitunut aurinkoisella säällä.

Kyllä Ukonjärvi on kaunis ja salaperäinen, täällä olisi kiva vierailla joskus uudestaan.

Jälkeen sateen

 

Sateen jälkeen syttyy monta loistavaa minilamppua, jotka heijastavat ympäröivää luontoa.

Pisarat viipyilevät marjojen pinnoissa. Ne hakeutuvat kaikkiin mahdollisiin uurteisiin ja koloihin.

Juolukan marjat hehkuvat sinisyyttä ruskan värittämien lehtien ympäröiminä.

Vedestä kohoaa hapsottava päisiä hahmoja. Vedenkansa nousee nauttimaan syksyn viimeisistä lämmittävistä säteistä.

Rahajärven rannalla

Tilanne päivitys

Vaaran laki oli aamusella sumun peitossa, vettä tihuutti, mutta oli tyyntä.
Tarkoitus oli tänään ottaa makroja, vaan tulipa tupapäivä.
Välillä näytti valonkajastusta, jospa huomenna.

Yöllä oli kuutamo ja kuunsilta, yritin kuvaa ottaa, akku tyhjä
en viitsinyt vaihtaa.

Nämä tukkakoskelot (?) uiskenelivat aivan rannan tuntumassa, mökin edessä. Vaikka kuinka varovasti ikkunan aukaisin, niin johan ottivat välimatkaa. Ikkuna kiinni ja kohta olivat taas houkuttelemassa kuvan ottoon ja aina menin samaan lankaan.

Kultaiset saaret

Ilta-aurinko kurkisti pilvien raosta ja kultasi nämä pienet saaret kullanhohtoisiksi.

Ukko vartio tai suojelee näitä kahta pientä, joita ei tahdo päivällä oikein erottaa Ukon mahtavasta hahmosta.

Tämä Ukko ei ole niin vaikuttavan näköinen, kuin se, joka sijaitsee varsinaisella Inarinjärvellä.

Rantojen harmaat

 

Terveiset Inarista

Kohdalleni osui onnenpotku, viikko Inarissa, lähemmin Ukonjärvellä, joka kuuluu Inarinjärven vesistöön.
Isäntä kalastelee ja minä kiertelen pientä saarta kameran kera, mutta jospa saisin kuvia napattua laajemminkin.

Ukonjärvellä on runsaasti kiviä, niinkuin Inarinjärvellä muutenkin.
Vesi on mahdottoman kirkasta ja juoma kelpoista.

Ruska on mennyt tai sitten sitä ei liiemmin ole ollutkaan.
Onhan tuota väriä kuitenkin jonkun verran vielä jäljellä, nautitaan siitä.

Pari kuvaa vastapäisen saaren rannalta.

Nappailin kuvat heti saareen rantautumisen jälkeen, mutta jos tulee hyvät olosuhteet huomenna, niin täytyy kiertää saarta kameran kera.

Hienoja yksityiskohtia ainakin huomasin saaren rannoilla, kun verkot käytiin heittämässä.
Siis huomiseen;)