lauantai 6. lokakuuta 2012

Veneen mentävä paikka



Aika ahdas väylä veneelle oli Ukon ja Hämähäkkiniemen välissä. Virtauskin  melko voimakas, kun noiden kivien välistä puikattiin tulemaan.




Ei tuosta kovin isolla veneellä olisi päässytkään.
Järvellä ei koko aikana näkynyt veneitä, mutta tässä kohtaan tuli ensimmäinen  vastaan.
Tuo aita on jo Hämähäkkiniemen  puolella.




Hämähäkkiniemessä maaruskaa, kiviä ja mäntyjä niiden lomassa.




Niemi ojenteli itseään järvelle. Kuin hämähäkin jalat ikään, sen kivikot kurottelivat tuloksettomasti vastarantaa.


 

Tasaiselta kalliolta oli kaatunut suurehko mänty, joka paljasti kiemuraiset juurensa.  Tässä noiden mäntyjen kasvun salaisuus paljastuu.




Juuret levittäytyvät pitkin kallion pintaa ja hakeutuvat vaakatasossa pitkälle, etsien maata, jotta saisivat hiukankin ravinteita ja kiinnitymisalustaa.

Mänty on kuin Lapin ihminen, vähään tyytyväinen karujen olosuhteiden kasvatti.

Tänään sitten kotiin. Inarin postaukset loppuvat samalla tältä erää tähän.

8 kommenttia:

  1. Kiitos, näistä kauniista Inarin postauksistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa;)
      Ilo oli kuvailla täällä.

      Poista
  2. Kyllä on upeita kuvia. Katsoin vanhempiakin. Onkohan sillä isolla kivellä oikein nimi paikallisen väestön keskuudessa?
    Mökiltä tiedän, että mänty kasvaa melkein missä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla varmaan nimikin on. Liittyiskö jotenkin tuohon Ukkon saareen, kun se vierellä möllötti ja on aika erikoinen tämä möhkäle muodoltaan. Tuolla Inarin edustallahan on se" oikea" Ukko, joka on saamelaisille tärkeä saari.

      Poista
  3. Kiitos kauniista kuvistasi sieltä Inarista!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tarja. Voi että on kaunista.

    VastaaPoista
  5. Kaunista kuvasatoa, kiitos terveisistä!

    VastaaPoista
  6. Kylmän kovat syksyn värit, puunjuurien luonnollista taidetta, karun kaunis kuvakimara...:)

    VastaaPoista