keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Keltaisista keltaisin

Terälehdet vieri vieressä palvoen aurinkoa.


Kurkoittavat ylöspäin, eivät aavista.


Kulta vaihtuu pian hopeaan.


Säteet irtautuvat, loittonevat.


Ja tuulen puhaltaessa kaikki on poissa.


Mutta elämä jatkuu.


klo
Tunnisteet............ ,

13 kommenttia:

  1. Manteli9. kesäkuuta 2010 klo 23.51

    Voikukassa on pienet kiharat, kun näin läheltä pääsee katsomaan.
    Voikukka on kaunis vielä siementäessäänkin, yksittäinen siemen on pieni taideteos. Ajatella, miten luonto on kekseliäs, kun tällaisia pieniä laskuvarjoja on luonut.

    VastaaPoista
  2. sylvi10. kesäkuuta 2010 klo 8.59

    Taitavasti kuvattu yksityiskohdat.
    Kaunis kukka mutta niin monen pihanomistajan vihaama.
    Ruotsiksi voikukan nimi on suomennettuna matoruusu.

    Voikukka ei kuole sukupuuttoon kun on saanut noin paljon laskuvarjoja.
    Lapsillekin siitä on iloa, niitä puhaltaessa.

    VastaaPoista
  3. Harakka10. kesäkuuta 2010 klo 17.53

    Voikukka on tosi kaunis kukka, vaikka onkin rikkaruoho.
    Se on vielä kaunis silloinkin, kun ei enää kuki!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi10. kesäkuuta 2010 klo 20.15

    Olen ollut hetken poissa, mutta nyt onkin tullut paljon uutta ihailtavaa. Mielettömän hienoja nämä hahtuva- ja hohdekuvat. Todella kauniita ja rohkeat, hienot kuvakulmat :-)

    VastaaPoista
  5. -Asta-10. kesäkuuta 2010 klo 22.04

    Voiko voikukka olla noin kaunis?. Upeat kuvat

    VastaaPoista
  6. irma11. kesäkuuta 2010 klo 6.54

    Sellaista elämä on. Kasvua, kypsymistä, pois haihtumista. Mutta jokin osa jatkaa aina elämää... Kauniisti asian ilmaisit, sekä kuvin että sanoin.

    VastaaPoista
  7. pilvikki11. kesäkuuta 2010 klo 10.12

    Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja luontoäidillä on pieni hoppu päällä. Siltä aina joskus tuntuu.
    Hengästyttävä kauniit otokset näistä ilmojen leijuvista.

    VastaaPoista
  8. AAMU11. kesäkuuta 2010 klo 12.58

    Kerrassaan ihania kuvia! Oikein houkuttelee macromaailmaan.

    VastaaPoista
  9. Elisa11. kesäkuuta 2010 klo 13.16

    Ihana kuvasarja, taitavaa! Eilen näin voikukassa keltaisen hämähäkin - en ole ennen nähnyt - tai huomannut! Olipas jännän näköinen ;)

    VastaaPoista
  10. Kaarnikka12. kesäkuuta 2010 klo 15.16

    Kaunis kuvasarja ja kerronta, kuin elämä ikään. Synnytään, kukoistetaan, harmaannutaan ja haihdutaan tuulten vietäväksi. Silti jokin osa jatkaa kiertokulkua.
    Hienoja otoksia kaikki nämä ja edellisetkin.

    VastaaPoista
  11. uuvana13. kesäkuuta 2010 klo 16.01

    Kaunis kuvakertomus, hienoja kuvakulmia ja valoa.

    VastaaPoista
  12. kesän taikaa14. kesäkuuta 2010 klo 8.22

    Kiitos kaikille kommenteistanne, niitä on aina ilo lukea.

    VastaaPoista
  13. attoivanen14. kesäkuuta 2010 klo 13.27

    On kuin sateenvarjoja - tai ennemminkin siivilöiviä päivänvarjoa.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)