Terveys on myös valintakysymys. Karkkihimoon auttaa kun tekee päätöksen jo kaupassa: 'pääkallon' voi jättää väliin.
Suklaa on eri asia. Mutta kuinka ihmeessä sen kanssa oppii elämään kohtuullisesti? Kun maistaa ohjeen mukaiset pari palaa per päivä, makuaistit ovat vasta päässeet alkuun ja kerjäävät lisää.
Pehmytpiirto, en tiedä ovatko. EU toi monessa kohden parannusta elintarviketurvallisuuteen, mutta atsovärien kohdalla se toi heikennyksen. Ne oli aiemmin kielletty Suomessa. Itseltäni on mennyt sillä tavoin luottamus karamelliväreihin, että kartan kaikkia kovin kirkkaanvärisiä, kun en tiedä. Tarjolla on kyllä tietoa lisäaineista. Esimerkiksi kirjastosta saa elintarvikkeiden lisäaineita esitteleviä prosyyrejä... Mutta ostan niin vähän karkkia, että en usko niistä koituvan terveyshaittoja. kun en räikeimpiä syö kuin satunnaisesti. On olemassa karkkeja, jotka on tehty luomusti, koska ihmiset ovat sitä alkaneet perätä.
Merirosvoja ja suukkosuita.... Minäkään en kyllä noita värikarkkeja mielelläni napostele. Tiedä sitten niiden terveellisyyttä, mutta poika sai pari kertaa lapsena, tosi kovan nokkosrokon tuollaisista. :)
Kai niissä karkeissa on paljon lisäaineitakin. Mutta en karkeista niin välitä itse, paitsi suklaata söisin mielelläni, Mutta saan syödä, niinkuin Uunakin vaan sitä taloussuklaata, tummaa. Eikä mikään voita Fatserin sinistä!
Suklaa on herkkua minullekin, ei niin nämä kuvassa olevat. Otin selvää noista atso-väreistä ja se on aika ikävää, että niitä laitetaan myös lihaan, salaatin kastikkeisiin ja moneen muuhun. Söi mitä söi, niin ei kannata mennä liiallisuuksiin.
Näyttää jotenkin niin tutulta nuo karkit, mulla on suussa just yksi tuollainen ;o) Ostin sen ovella kauppaavalta pikkupojalta, joka myi niitä Tapparan junioreiden kannatuksen vuoksi. Joten ei ole yhtään huono omatunto ;o)
Onkos nämä niitä vingumeja? Hitsin hitsi, miten alkaa makuhermoja kutkuttaa nämä namikuvat. Olin niin makean perso, ettei mikään koskaan ollut liian makeaa tai liian paljon. Sitten oli tehtävä valinta ja koskapa en kohtuudenkäyttäjäksi opi, niin olen absolutisti ollut tämän vuoden. Tietenkin kuolaan, nytkin kuvaasi katsoessani.
Mitähän ne on ne vingumit. Kumi siitä mieleen tulee ja kyllä nämä kumimaisia ovat. Eivät veny, lohkeavat hampaissa hyvin, mutta tahmaisia ovat, tarttuvat kyllä hyvin hampaan pintaa.
Kun karkkia syön, minäkin syön hyvällä omallatunnolla.
VastaaPoistaNo, atsovärejä en kyllä itse osta.
Hei, onko nämä atsovärejä, kun en ole noiden karkkien valmistustapaan perehtynyt, niin en tiedä. Onko nämä siis todella "myrkyllinen" valinta.
VastaaPoistaHuono omatunto vähentää elinikää enemmän, kuin karkkipussi silloin tällöin. Tähän totuuteen uskon vakaasti.
VastaaPoistaTerveys on myös valintakysymys. Karkkihimoon auttaa kun tekee päätöksen jo kaupassa: 'pääkallon' voi jättää väliin.
VastaaPoistaSuklaa on eri asia. Mutta kuinka ihmeessä sen kanssa oppii elämään kohtuullisesti? Kun maistaa ohjeen mukaiset pari palaa per päivä, makuaistit ovat vasta päässeet alkuun ja kerjäävät lisää.
Pehmytpiirto, en tiedä ovatko. EU toi monessa kohden parannusta elintarviketurvallisuuteen, mutta atsovärien kohdalla se toi heikennyksen. Ne oli aiemmin kielletty Suomessa. Itseltäni on mennyt sillä tavoin luottamus karamelliväreihin, että kartan kaikkia kovin kirkkaanvärisiä, kun en tiedä. Tarjolla on kyllä tietoa lisäaineista. Esimerkiksi kirjastosta saa elintarvikkeiden lisäaineita esitteleviä prosyyrejä... Mutta ostan niin vähän karkkia, että en usko niistä koituvan terveyshaittoja. kun en räikeimpiä syö kuin satunnaisesti.
VastaaPoistaOn olemassa karkkeja, jotka on tehty luomusti, koska ihmiset ovat sitä alkaneet perätä.
Hieno kuva, mutta karkeista en onneksi välitä, kun nuo sokeritkin nousevat, mutta aah saisipa suklaata, mutta sitäkään en saa kuin tummaa.
VastaaPoistaMerirosvoja ja suukkosuita.... Minäkään en kyllä noita värikarkkeja mielelläni napostele. Tiedä sitten niiden terveellisyyttä, mutta poika sai pari kertaa lapsena, tosi kovan nokkosrokon tuollaisista. :)
VastaaPoistaKai niissä karkeissa on paljon lisäaineitakin. Mutta en karkeista niin välitä itse, paitsi suklaata söisin mielelläni, Mutta saan syödä, niinkuin Uunakin vaan sitä taloussuklaata, tummaa.
VastaaPoistaEikä mikään voita Fatserin sinistä!
Suklaa on herkkua minullekin, ei niin nämä kuvassa olevat. Otin selvää noista atso-väreistä ja se on aika ikävää, että niitä laitetaan myös lihaan, salaatin kastikkeisiin ja moneen muuhun.
VastaaPoistaSöi mitä söi, niin ei kannata mennä liiallisuuksiin.
No tuohon suuntaan, mutta kyllä nallekarkit on sentään maailmanparasta namia. Ne aidot.
VastaaPoistaSuklaa on peruselintarvike ;)
VastaaPoistaNäyttää jotenkin niin tutulta nuo karkit, mulla on suussa just yksi tuollainen ;o) Ostin sen ovella kauppaavalta pikkupojalta, joka myi niitä Tapparan junioreiden kannatuksen vuoksi. Joten ei ole yhtään huono omatunto ;o)
VastaaPoistaOnhan suklaa tunnetusti ihan terveys ravintoa(tais olla se tumma).
VastaaPoistaSellaisesta hyvän asian rasiasta nuokin kuvan karkit on peräisin.
Onkos nämä niitä vingumeja?
VastaaPoistaHitsin hitsi, miten alkaa makuhermoja kutkuttaa nämä namikuvat. Olin niin makean perso, ettei mikään koskaan ollut liian makeaa tai liian paljon. Sitten oli tehtävä valinta ja koskapa en kohtuudenkäyttäjäksi opi, niin olen absolutisti ollut tämän vuoden.
Tietenkin kuolaan, nytkin kuvaasi katsoessani.
Mitähän ne on ne vingumit. Kumi siitä mieleen tulee ja kyllä nämä kumimaisia ovat. Eivät veny, lohkeavat hampaissa hyvin, mutta tahmaisia ovat, tarttuvat kyllä hyvin hampaan pintaa.
VastaaPoistaTehokkaan dramaattinen värimaailma noissa karkeissa. En kylläkään söisi tuon värisiä.
VastaaPoista