Järven sumupeitto

Hienoa, aamu on sumuinen, pian se hälvenee, antaen auringolle tilaa.
Ei tässä kerkiä aamutoimia suorittaan, saappaat jalkaan ja pyjaman lahkeet sisään. Niskaan vielä naulakossa roikkuva tuulitakki ja rantaan.

Sumu liikkuu, paljastaa  hieman saaren puiden latvoja, kohta ne taas häviää.
Aurinko on jo noussut ja hohtaa sumuun antaen hentoja pastellin sävyjä.

Kääntyessäni ympäri huomaan näköpiirissä yksinäisen linnun, se lentää raskain siivenlyönnein, haikara.
Lintu kääntää lentosuuntaa huomatessaan liikettä, pian se katoaa sumuun.

Kuvaan kiihkeästi tuota horisonttia, horisonttia, jossa sävyt vaihtuvat. Tuolla jossain on vastaranta ja välissä saari.

Sumu ohenee ja päästää paikoin läpi enemmän valoa. 

Silmien eteen piirtyy hentoinen maisema. 

Hento ja hauras, hetkessä katoava.

 

Värit voimistuvat ja saaren ääriviivat tulevat selkeämmin esille.

Sumu leijailee veden pinnalla, maisema kirkastuu. Katse tavoittaa saaren rannan sekä veden kevyen liikkeen.

Pian maisema saa tutut värit ja muodot. 

Hetki on ohi, hetki jolloin kaikki häviää.