Nousee se aurinko elokuussakin

Elokuu on lopuillaan, viimistä viikkoa viedään. Kohta siirrytään viettämään syyskuuta ja silloinko se syksy oikein virallisesti alkaa.
Tämä viikko on ollut sateinen ja aurinkoinen päivä nyt kyllä piristäis kummasti.

Hiukan oli toiveita, että sellainen tänään tulisi, kun aikaisin aamulla järvelle katsoin.

Punertuvat pilvet peilasivat järven pintaan, josta sen auringonnousun ensimmäisenä huomasin, siis vastakkaiselta puolelta. Jänis oli viisas siinä sadussa, jossa kaksi eläintä löivät veikkaa kumpi ensimmäisenä näkee auringonnousun. Niin, meniköhän se noin, mutta sinne päin kuitenkin. On niin kauan kun satuja luin.

Tällaiselta se sitten näytti, kun katsoi nousu suuntaan.  Vaalea reunaiset pilvet kiiruhtivat puiden takaa vielä hiukan tummalle taivaalle. Tulekoo tästäkin päivästä tasaisen harmaa, kun noita pilviä vain nousee ja nousee.
Käännetään katse takaisin järven puolelle.

Pohjoisen suunnassa ranta kylpee auringossa, kauempana siintävät metsäiset vaarat. Järvi on hiljainen, saaresta kuuluu kurkien huudot, on loppukesän hieno aamu.

Kaislikon takaa lentää sorsalintuja matalalla, ne tulevat yllättäin näköpiiriin. Ajattelen, että jokunen on saanut sentään henkensä säilyttää. Ei kuulu laukauksia, metsästäjät taitavat olla vielä untenmailla. Onni oli vielä näille suosiollinen. 


Taivas täyttyi pian harmaista pilvistä, mutta nyt aurinko vuorastaan hymyilee. Oikullinen on tämä elokuu.