Iltapäivän auringossa

Ei koreile asullaan, eikä lurittele sulosointuja

Pikkuvarpusen höyhenistö on vaatimattoman kaunis ja sävyiltään hillitty.

Onhan se hiukka yrmeän näköinen, mutta ei mielestäni paha laisinkaan, kova vain sotkemaan.

Lauluääntä tuskin kukaan ylistää, silti kevät laittaa senkin yrittämään parastaan.

Linnunlaulua kuuntelen

Tänään oli hieno ilma, vaikka ei kyllä tullut paljoa ulkoiltua. Jos vaikka minkä sorttista laulelua ulkona kuului. Auringolla on sellainen voima, mutta eihän se kyllä vielä lämmitä.

Neljä lintua oksalla

Tästä se kevään odotus alkaa.
Siinä istuu kaksi paria, pikkuvarpuset ja keltasirkut, päivän ensimmäisten säteiden hennossa lämmössä.

Päivä alkoi kevyellä lumisateella ja puolen päivän aikaan aurinko hieman raotti pilviverhoa.

 Suosittu ruokailupaikka

Melkein prikulleen samassa kohdin oksaa istuivat kuusitianen ja sinitianen syömässä pähkinän murua.

Ensin oksalla kävi aterioitsemassa kuusitianen ja sitten lennähti paikalle sinitiainen.
Tuo jälkimmäinen vaikutti hieman rähjääntyneeltä tuosta kuvun kohdalta, mutta lento ja ruokailu sujuivat mallikkaasti. Mitä nyt toista jalkaa piti hieman lämmitellä höyhenten sisällä, ennen uuden murun hakemista.

ps. miten minä nyt tämän erehdykseni tuosta sinirinnan rinnan tummasta alueesta selittäisin. Kaikin puolin se siis kunnossa oli, rintaansa myöten. Se siis kuuluu asiaan, johan sen lapsikin tietää, mutta minä en.

Huuruisella oksalla

Yhdessä 

samaan suuntaan,

peilikuvana 

toinen toisilleen.

Kolmen kopla

Tässä näyttää olevan keskinäistä sopua. Yleensä sellaista pientä kinastelua tahtoo olla, kun useampi pyrkii yhtaikaa samalle astialle.

Pienet tankkaa pakkasessa

Kaikki käytetään nyt hyödyksi, myös kaikki pienet pihlajanmarjat, kuivat ja rupuiset. Viherpeippo poika mussuttaa antaumuksella ja sylkee toisesta nokanpielestä perskeet ulos.

Viherpeippo tytöllä on hieman suuremmat marjat näköpiirissä.

Keltasirkut pienenä parvena hyörivät ja pyörivät jyvien kimpussa.

Sinitiainen on löytänyt myös omenaisen oksan. Ehkäpä kuitenkin jalkojen puristuksessa on pähkinä tai auringonkukansiemen, jota niin reippaasti pikkunokka naputtaa.

Paljon on keltaista pihapiirin linnuissa, mutta onpa joukossa pikkuvarpusia. Pikkuvarpuselle näyttää maistuvan virpiangervon siemenet, sulatkin ovat hieman sekaisin.

Tinttien suku kasvaa

No nyt on sitten tintti perhe saanut uuden jäsenen. Töyhtötiainen löysi myös sen romanttisen häkin, eikä näyttänyt  olevan moksiskaan, tämä metsienmohikaani, tästä hempeästä ruokabaarista. Pähkinä vai olisiko ollut auringonkukansiemen käsittelyssä, oli mikä oli, mutta kyllä se maistui.

Kunnes lähi koivussa alkoi sellainen sirkutus, että oksat pois. Pikkuvarpunen, siellä oksiston takana piilossa, soitteli kait varoitus ääniä. Tiukasti ainakin näytti tuijottavan.

Soitto tuntui  tehoavan tintteihin. Ruokapala nokkaan ja menoksi, kaikki häipyivät. Odottelin jonkun aikaa, mutta ketään ei kuulunut tulevaksi ja annoin periksi.

Kyllä ne nyt taas siellä lentelevät.