Pikkuvarpusen höyhenistö on vaatimattoman kaunis ja sävyiltään hillitty.
Onhan se hiukka yrmeän näköinen, mutta ei mielestäni paha laisinkaan, kova vain sotkemaan.
Lauluääntä tuskin kukaan ylistää, silti kevät laittaa senkin yrittämään parastaan.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pikkuvarpusia aina silloin tällöin näkee, varpusia tuskin koskaan.
VastaaPoistaEi täälläkään niitä varpusia ole talven aikan monta näkynyt, mutta tuota toista sorttia sitäkin enemmän;)
PoistaMeilläpäin on varpusia tosi paljon, eli niitä ainaskin näkee, ellei muita.
VastaaPoistaMutta kauniitahan nekin ovat, kun tarkasti katsoo.
Ulkona laulavat linnut jo niin ihanasti!
Kyllä kauneutta löytyy varpusestakin, kun sitä lähemmin katsoo.
PoistaKyllä sitä lintujen luritusta kuuluu jo melko runsaasti, hyvä niin;)
Hän ehkä haukottelee viimeisessä kuvassa? Siitä harvoin lähtee kaunis ääni. :) Kyllä on pehmoisen näköinen, kiitos kuvista, ihania!
VastaaPoistaOnhan nuo linnut sellaisia pehmoisia palloja, suloisen kauniita sanoisin;)
PoistaJos keskittyy katselemaan vaikka juuri ylimmästä kuvasta noita siipisulkien värejä, niin aikas tyylikäs väripaletti :-D
VastaaPoistaPidän myös pikkuvarpusen tyylikkäästä väripaletista ja siitä, mieten tuo värimaailma pelaa yhteen;)
PoistaMinusta varpusen ja pikkuvarpusen iloinen "tsirp, tsirp", kuulostaa musiikilta korvissani. Eipä nämä talven lintuset kovin laulavaisia ole kukaan. Kevät tuo laululinnut takaisin riemuksemme.
VastaaPoistaVarpuset ovat turhaan aliarvostettuja, ne ovat hillittyjä ja värimaailmaltaan pehmeitä.Ihastuttavia, niinkuin kuvasikin kertoo.
Kun kulkee orapihlaja-aidan vierestä, jossa varpuset keskustelevat keskenään, niin kummasti se ilahduttaa mieltä, ei ollenkaan paha;)
PoistaKivat kuvat!
VastaaPoistaKiitos E.Salonen;)
Poista