torstai 4. huhtikuuta 2013

Ei koreile asullaan, eikä lurittele sulosointuja



Pikkuvarpusen höyhenistö on vaatimattoman kaunis ja sävyiltään hillitty.




Onhan se hiukka yrmeän näköinen, mutta ei mielestäni paha laisinkaan, kova vain sotkemaan.




Lauluääntä tuskin kukaan ylistää, silti kevät laittaa senkin yrittämään parastaan.

12 kommenttia:

  1. Pikkuvarpusia aina silloin tällöin näkee, varpusia tuskin koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään niitä varpusia ole talven aikan monta näkynyt, mutta tuota toista sorttia sitäkin enemmän;)

      Poista
  2. Meilläpäin on varpusia tosi paljon, eli niitä ainaskin näkee, ellei muita.
    Mutta kauniitahan nekin ovat, kun tarkasti katsoo.
    Ulkona laulavat linnut jo niin ihanasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kauneutta löytyy varpusestakin, kun sitä lähemmin katsoo.
      Kyllä sitä lintujen luritusta kuuluu jo melko runsaasti, hyvä niin;)

      Poista
  3. Hän ehkä haukottelee viimeisessä kuvassa? Siitä harvoin lähtee kaunis ääni. :) Kyllä on pehmoisen näköinen, kiitos kuvista, ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo linnut sellaisia pehmoisia palloja, suloisen kauniita sanoisin;)

      Poista
  4. Jos keskittyy katselemaan vaikka juuri ylimmästä kuvasta noita siipisulkien värejä, niin aikas tyylikäs väripaletti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän myös pikkuvarpusen tyylikkäästä väripaletista ja siitä, mieten tuo värimaailma pelaa yhteen;)

      Poista
  5. Minusta varpusen ja pikkuvarpusen iloinen "tsirp, tsirp", kuulostaa musiikilta korvissani. Eipä nämä talven lintuset kovin laulavaisia ole kukaan. Kevät tuo laululinnut takaisin riemuksemme.
    Varpuset ovat turhaan aliarvostettuja, ne ovat hillittyjä ja värimaailmaltaan pehmeitä.Ihastuttavia, niinkuin kuvasikin kertoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kulkee orapihlaja-aidan vierestä, jossa varpuset keskustelevat keskenään, niin kummasti se ilahduttaa mieltä, ei ollenkaan paha;)

      Poista