Kaikki käytetään nyt hyödyksi, myös kaikki pienet pihlajanmarjat, kuivat ja rupuiset. Viherpeippo poika mussuttaa antaumuksella ja sylkee toisesta nokanpielestä perskeet ulos.
Viherpeippo tytöllä on hieman suuremmat marjat näköpiirissä.
Keltasirkut pienenä parvena hyörivät ja pyörivät jyvien kimpussa.
Sinitiainen on löytänyt myös omenaisen oksan. Ehkäpä kuitenkin jalkojen puristuksessa on pähkinä tai auringonkukansiemen, jota niin reippaasti pikkunokka naputtaa.
Paljon on keltaista pihapiirin linnuissa, mutta onpa joukossa pikkuvarpusia. Pikkuvarpuselle näyttää maistuvan virpiangervon siemenet, sulatkin ovat hieman sekaisin.
Samalaisia pihan eläviä on meilläkin. Omput hävisivät puista ajat sitten. Olenkin laitellut varastosta omenia tarjolle. Tiaisille nekin maittaa...
VastaaPoistaIhania kuvia! Kiitoksia!
VastaaPoistaSuloisia nämä metsän pienimmät, monenlaista syötävää luonnosta löytyy talvellakin.
VastaaPoistaPikkuvarpusta en ole koskaan "livenä" nähnyt. kaunis väritys hänellä.
Jälleen upeat lintukuvat, aivan mieli sulaa ja ilahtuu ♥
VastaaPoistaVoi tuota pikkuvarpusen onnellista ilmettä.. kaunis katsoa..
VastaaPoistaPikkuvarpusta en ole koskaan nähnyt, nämä muut ovatkin jokapäiväisiä vieraita täälläkin. Kiva näitä on seurata, kuvatakin aina välillä.
VastaaPoistaOnpa sinulla hyviä kuvia pikkulinnuista.
VastaaPoistaIhania.
Nyt on niiden syötävä kiireesti kun päivä on lyhyt ja kylmä.
Tykkään tuosta viimeisestä pikkuvarpuskuvasat kovasti, linnulla on siinä niin pohdiskeleva ilme ja asentokin.
VastaaPoistaJuuri viikonloppuna itsekin mietin, että talvilinnuissamme on tosiaan paljon keltaista, monissa lajeissa. Se on melkein talven suosituin väri heillä, vaikkei kukaan ihan kokoaan keltainen olekaan.
Minäkin olen laittanut pienille vähän purtavaa nyt parvekkeen nurkkaan, kun on niin kova talvi tullut. vaikka tiedän ettei taloyhtiö oikein tykkää... Mutta kun toisilla on kova nälkä, niin täytyyhän sitä auttaa.
Kuvasi ovat tosi upeita ja kertovat tarinaa, kaikella on tarkoitus.
VastaaPoista