Perhosen kotelo

Tänään löytyi perhosenkotelo, iso ja tummanpuhuva.
Tutkimusten tuloksena selvisi, että kysymyksessä oli mäntykiitän kotelo.

Kotelolla oli pituutta n.4cm ja sen takaosa liikahteli, joten jossain vaiheessa siitä kuoriutuu lentävä yksilö.


 Muistelin, että olin joskus kuvannut mäntykiitäjän toukan ja löytyihän siitä kuvia, vuodelta -10, kuvat alla.

Enään vain aikuinen kiitäjä puuttuu.

Kosteaa

Kovin oli yön jäljiltä kosteaa, mutta aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, kun pellon reunaa astelin.

Niitä lämmittäviä säteitä odotteli myös tämä perhonen lajitoveriensa kanssa. Joitakin nousi lentoon askelten edessä, mutta ei ne siivet kauas kantaneet.

Sinne ne jäivät paistattelemaan päivää ja minun täytyi kiirehtiä töihin.

Häivähdys sineä ja hiipuvaa eloa

Siipeni ovat repaleiset, ulkomuotoni rähjäinen ja haalistunut. Siipeni kantavat tänään, huomenna voi kaikki olla toisin.

Tässä voisin hieman levähtää, kerätä voimia auringosta.

Jo jalkani kannattelevat. Levitän siipeni ja lennän.

...katajaan kapsahtaa

Hopeatäpliä, vai?

Luulisin, että on jokin hopeatäplä, mutta mikä niistä. Mielestäni oli n. nokkosperhosen kokoinen. Valistaa saa, jos johdattelen väärille poluille. Lensivät pienen joen läheisyydessä, viihtyivät lehtovirmajuurella, nuuskuttelemassa tuoksuja ja maistelemassa makuja.
Nyt tutkittuani asiaa, niin arvelisin, että voisi olla Angervohopeatäplä.