Helle kukat kukittaa

Parissa päivässä pihasta on puhjennut valkoisten kukkien näyttämö.

Hyljeksittyä unelmaa

Herkistelyä lailla ahomansikan

Kukka kuin keijun mekko

Ojakellukan kukat eivät vielä olleet täydessä loistossaan. Näiden kellukoiden kukinta on sellaista vaatimatonta loistoa, joka ei vedä huomiota puoleensa. Läheltä katsoen ovat sitäkin viehättävämpiä, eihän kukassa hyörivät kymmenet kimalaiset voi olla väärässä. Ojakellukka on myös vanha rohdoskasvi.

Pieni tuntematon

Olen yrittänyt etsiä tälle aikaiselle, pienelle kukkialle monena keväänä nimeä. En osaa yhdistää sitä mihinkään, lähinnä mieleen tulee esikko. Lehdet ovat maata vasten ruusukkeena. Niiden keskeltä nousee kukkavana, joka venyy pituutta kunnes kukkiin muodostuu siemenet. Kukat ovat ryhmässä ja tosi pieniä, ruusun punaisia.
Kasvi talvehtii vihreänä mielellään pudonneiden lehtien suojassa kevät auringolta. Luonnonvarainen ja siementää pitkin pihaa.
Pelkästä kukasta varmaankin on vaikea tunnistaa, pitäisi ottaa vielä lehdistä kuva sekä niistä siemenistä, kunhan kypsyvät.
Aikaisemmin, kun hoidin näitäkin pieniä, niin palkitsivat hoitajan kauniilla, vaaleanpunaisella kukkamatolla.

Tiitsalle kiitos! Tämä on siis kevättaskuruoho, enpä olisi osannut tuollaista kukkaa etsiäkkään.

Joutenoloa

Tässäpä pari muotokuvaa joulunajan sulostuttajista.

Lähellä nielua

Nielussa tai melkein