Riutunkarin tuulimyllyt näkyy, näkyivät jo kaus. Sieltä ne nousevat puiden takaa ja kurkoittelevat kaulojaan , siivet laiskasti heiluen.
Lauttarannan kasvisto oli paksuhkon lumen peittämää, hrrr, täällä tuulee!
Möykkelikkönen ja railoinen jäätie, onneksi ei kuitenkaan sulia. Joissakin kohdin oli tulvinut vettä auratulle alueelle ja jäätynyt, varmaankin meriveden liikkeen voimasta.
Jäätien reunoille oli sinne tänne noussut jääpilareita. Luonnonvoimat eivät kunnioita ihmisen aikeita eikä pyrkimyksiä, sillä on oma tahto.
Tänne loppui tie. Ei edes jäätä myöten päässyt eteenpäin, muutenhan sitä olisi voinut pistäytyä naapurimaan puolella.
Marjaniemen majakka, tuulimyllyt ja mökit.
Olisi tehnyt mieli pysähtyä jäätiellä ja kuvata ulkona, mutta tielle pysähtyminen oli kiellettyä. Suurin osa kuvista oli vinksinvonkisin ja muutenkin tärähtäneitä. Syytän tuota muhkuraista tietä, eihän kuvaajassa mitenkään voi olla vikaa!
