Ruissalosta edelleen.
Niin, tämä luontopolku oli ihan muuta mitä luontopoluilta on yleensä odottanut. Tämä oli ihan lenkkeilijöille tehty, joissakin kohdin kyllä täytti omat luontopolku odotukset. Lintuja tai muita luontoon kuuluvia eläimiä ei tarvinnut odottaa näkevänsä, niin vilkas liikenne oli, mutta muuten ihan mielenkiintoinen.
Hauska rinkula oksien ympärillä kiinnitti huomion polun varrella.
Pohdittiin, että mikä tai kuka on häärinyt tämän puun kimpussa. Runkoon oli kaivettu koloja ympäriinsä, ei kai mikään tikka näin alhaalta etsi syötävää. Voisiko asialla olla mäyrä, kenpä osais kertoa sen.
Tämä on sitten varmaankin Isosittiäinen. Näitä näkyi olevan polulla lehtien päällä ihan liikkumattona, liekkö olleet elossa laisinkaan. Ilma oli koleahko ja pilvinen.
Tätä valkovuokko metsikköä ihailtiin jonkin aikaa. Jatkettiin matkaa ja juuriko olin lausunut " Tämä olisi upean näköinen auringossa", niin silloin aurinko loi muutaman säteen metsikköön. Ehdin ottaa pari kuvaa ja silloin säteet olivat jo kadonneet.
Eräässä polun kohdassa oli mahdollista nähdä merta ja rantakallioita.
