Olihan se, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, melkoinen valoshow.
Revontuli hälyttimet piippasivat jatkuvasti, aurinko lähetti tuuliaan ja kymmenen vuoden suurin reposten juoksu oli tulollaan. Olihan sitä koko vuosi odotettukin.
Kamerat, akut ja kahvia mukaan, sillä tarkoitus oli viipyä pitempäänkin yön pimeydessä, jota revontulet valoillaan kirkastaisivat. Sellainen oli toivomus ja sehän me myös nähtiin, reissu venyi aamutunneille asti.
Nähtiin peräti kaksi koronaa, ensimmäinen oli kymmenen jälkeen, kun kyykittiin merenrannalla ruokojen seassa. Välillä piti laittaa kylmälle alustalle vaaka-asento, jotta sai ainakin jonkinlaisen muiston yläpuolella tapahtuvasti esityksestä.
Taivaanvaliakat loimusivat koko yön, vaihtaen muotoaan, välillä hiipuen ja sitten leimahtaen uuteen loistoon.
Koko talvi meni tätä esitystä odottaessa ja kyllä hyvää kannattakin odottaa:)
Revontuli hälyttimet piippasivat jatkuvasti, aurinko lähetti tuuliaan ja kymmenen vuoden suurin reposten juoksu oli tulollaan. Olihan sitä koko vuosi odotettukin.
Kamerat, akut ja kahvia mukaan, sillä tarkoitus oli viipyä pitempäänkin yön pimeydessä, jota revontulet valoillaan kirkastaisivat. Sellainen oli toivomus ja sehän me myös nähtiin, reissu venyi aamutunneille asti.
Varttia vaille kaksitoista oli siirrytty ruovikosta avarammalle rannalle, jota peitti jäinen hiekkaranta ja näkymä aavalle jään peittämälle merelle. Täällä ikuistettiin se toinen huikeampi korona.
