Mistä huomaa, että on kevät

Mistä huomaa, että kevät on saapunut? Ainakin siitä, että varjot pitenee, aurinko paistaa aina vain korkeammalta ja se lämmittää päivisin, päivä pitenee ja varjot venyy.

Hangella ja puissa loistaa tuhansia valonpisaroita, siitä huomaa, että kevät on tullut.
Yöllä on pakkasta, päivällä lämpötila saattaa nousta plussan puolelle. Tulee kantohanget, joita pitkin voi suihkia suksin, pyörällä ja jalkaisin, ihan minne kevätriemu kuljettaa.

Siitäkin huomaa kevään tulleen, kun lintujen, oravien ym. käytös muuttuu. Fasaanikukko alkaa kokoamaan itselleen haaremia, harakat suukottelevat puissa ja naakat naksuttelevat pesäpaikkojensa lähettyvillä.

Metsissä paljastuvat muurahaiskeot lumen alta, vielä ei kuitenkaan keossa käy kuhina, mutta pian.

Sataa räntää ja vettä, vuoronperään. Kastelee puita ja pensaita, pyyhkii niiden oksia hellästi, kuin puhdistaakseen talven kylmyyden pois.

Naavatkin saavat tästä keväisestä kasteesta osansa ja ne alkavat hehkua metsän pimeydessä, pudottaen pinnoiltaan menneen talven harmauden.

Viimeistään silloin huomaat kevään saapuneen, kun sinisyyttä hohtavalle taivaalle, ilmestyy valkoiset, kirkuvat linnut. Ei uskoisi, minkä ilon kalalokkikin voi aiheuttaa, pimeän talven jälkeen.

Tervetuloa kevät, valo, lämpö ja kesä!

Huomattu on

Nimittäin tämä fasaanikukko sembrassa.

Enpä varsinaisesti mihinkään tiettyyn aikaan lintuja bongaillut pihalta, vaikka kyllä ne saivat pään pyörälle.

Yritä nyt siinä ruokaa laitella, kun tilhiparvi rynnisti pihaan. Niitä tuntui olevan joka paikassa.
Kävivät urpiaisten ruoka-apajille sekä siihen orapihlajaan, jossa se yksinäinen tilhi istuksi useampana päivä ja naposteli marjoja. Tuli mieleen sitä parvea katsellessa, että kun eilen lähti, niin kävi kaverit hakemassa.
Isäntä meinas, että ainakin 50 oli marjojen kimpussa, hiukan epäilin, mutta muut puut mukaan lukien hyvinkin.

Urpiaisia oli ainakin kolmisen kymmentä saman aikaisesti tilhien kanssa, sintut, tintit ja pikkuvarpuset siihen päälle sekä jokunen viherpeippo ja keltasirkku. Keltasirkkuja istui naapurin puolella parissa koivussa useamman kymmenen siivekkään voimin. En laskenut, sillä olin tuosta lintujen määrästä jo sekaisin.

Houkuttelin tyttöä kuvaamaan, kun itse en sillä hetkellä päässyt. Sitten kun piha jo hiljeni, kävin katsastamassa kameran kera tilhien taakseen jättämää sotkua, niin tuon fasaanikukon huomasin piilottelemassa oksistossa.