Keväällä kuljemme kaksin

Pidettiin viikon mökkiloma ja kiersin lähiseudun kuvauskohteita. Lintuja tuli tietenkin kuvattua Maaningan Patalahdella, josta nämäkin suurelta osin on.
Patalahdella oli ahkeraan "linnustajia" liikkellä ja lintujakin, vaikka eräs lintumies totesi, että on vähän vesilintuja. Kurkia oli sekä joutsenia ja säikähdinpä kaulushaikaraa, joka puhalsi pulloon ihan vieressä. Lintua ei varmaankaan kovin moni pääse näkemään, mutta sen persoonallinen ääni kuuluu kauas. Enpä minäkään päässyt lintua kuvamaan, mutta kuvasin muita, jotka eivät olleet niin salamyhkäisiä.

Sunnuntai sujui kuin siivillä

Pari metsähanhea käyskenteli pienessä joutsenparvessa. Kummasti ne viihtyvät keskenään, muuttomatkalla ei viitsitä kinastella, tärkeintä on ravinnon tankkaaminen.
Tämä metsähanhi taitaa olla se taigametsähanhi.

Hanhi pariskunnan yhteislähtö. Ei siinä kauan katsella, jos huomataan ihmisten olevan liian lähellä, vaan noustaan siiville.

Keväiset pellot sottaavat myös joutsenten valkoisen puvun, mutta se on varmaankin vähäisin huoli.

Kurjet ovat tosi arkoja, pitävät varmaankin suurimman hajuraon ihmiseen. Komeat ovat siivet, kyllä näillä matka taittuu.

Mitä kuuluu kevät pellolle

Joutsenia ja merihanhia. Tuuli melkoisesti, mutta ei kylmästi. Joutsenet ruokailivat pienissä ryhmissä ja hanhet tepastelivat joukon jatkona.

Linnut ovat koko ajan varuillaan ja kameran räpsähtely herättää huomion. Ei näitä pääse aukealla pellolla kovin lähelle, aina joku valpas silmäpari huomaa liikkeen.

Muutama kurki lentää pellon ylle, kiertelevät, kaartelevat. Näyttää siltä että aikoisivat laskeutua, jalat putoavat alaspäin ja kaulan asento muuttuu.

Räps, räps, jalat nousevat ja kaula jäykistyy, ottavat korkeutta ja häipyvät. Sitä kun on niin innokas, ettei malta odottaa, vaan täytyy hätiköiden räpsiä.

Metsän reunassa on lämmintä, aurinko paistaa edestä ja metsä suojaa tuulelta. Tässä olisi hyvä olla. Yritän tällätä takamusta maassa olevan kaarevan oksan päälle, tietenkin se antaa myöten.

Harmittelen, ettei tullut retkijakkaraa mukaan, taas opittiin jotain.

Patalahti-lintulahti

Lauantaina helteessä kierrettiin Patalahden luontopolku. Lintujen muutto oli jo ohi ja eihän keskipäivällä muutenkaan taida olla kovin vilkas liikenne siivekkäillä. Siinä mielessä oli kuitenkin mukava paarustaa, kun ei ollut niitä iniseviä ystäviä, vaikka vesissä kihisi ja kuhisi mustanpuhuvia.
Niin, Patalahti sijaitsee Maaningalla, mökki pitäjässä.

Kiivettiin ensimmäiseen lintutorniin ja tähysteltiin missä niitä siipeilijöitä näkyisi. Kuovin ääni ainakin kuului ja useampi siellä lentelikin.

Pitihän se yrittää jotain lintuakin saada kuvaan. Nyt taas haikailin sen pitemmän putken perään. Tämän ensimmäisen tunnistin, mutta toisen kohdalla tutkin lintujen kuvia ja tulin siihen tulokseen, että se on taivaanvuohi.

Tämä on sitten vene.