Kyllä sitä monenmoista outoa juhannuksena tapaa.
Tämäkin tursas loikoili lonkerot ojossa lehdellä. Oli noussut varmaan järvestä, jossa vesi velloi riehakkaasti, ees taas. Mukavampihan se on lehtikehdos keinutella ja antaa auringon lämmittää kylmentyneitä jäseniä. Lehtikehtoa tuuli liikuttaa ja jos oikein hiljaa makoilisi, niin voisi vaikka makupala lennähtää lonkeroiden tavoitettavaksi.
Ranta heinikossa myös pitkäpyrstöinen tumma kaunotar odotteli, ehkäpä tuulen laantumista. Paikalle oli saapunut pikkuinen hämis. No, mikäs siinä, kuluhaan se aika näinkin, toisia tuijotellessa. Hämis oli kuitenkin sen verran vikkelä jalkainen, ettei montaa hetkeä paikallaan pysynyt. Kiire oli, vispas edestakas lehden reunaa. Olikohan tuuli sekoittanut verkot.
.jpg)
