Tämä punainen marja houkutti kirpakan raikkaalle suolle.
Karpalot loistivat poissaolollaan, ihan muutaman näin ja sain myös maistiaisia. Kylläpä maistui, varsinkin nyt, kun pakkanen on niitä nipistellyt .
Yöpakkasen jäljiltä suopursut sädehtivät kuuraisina. Aurinko lämmitti ja kaikkialla oli niin kirkasta, että ihan silmiin koski.
Jossain kuului huutoja, hirvimiehet ajavat metsänkuningasta, koira haukkuu ja jänis juoksee.
Puolukat piilottelivat punaisin poskin kuuraisten lehtien suojissa. Rakkulapuolukatkin ovat hyviä, mutta nyt oltiin lähdetty karpaloa hakemaan, joten annetaan puolukan jatkaa punasteluaan rauhassa.
Mustikan lehdet ovat saaneet kauniin reunuksen ja ne nousevat ylväästi ylös heinikosta.
Kaartuvat heinät reunustavat suon reunassa olevaa lampea. Hentoiset heinät taipuvat kuuran painosta samaan suuntaan, kuin kumartaen.
Lampea peittää uusi jää, vesi on jäätynyt kesken liikkeen. Valo leikittelee ja muotoilee jäätynyttä vettä.
Heinämättäät ovat kuin lammen uusi talvikaulus.
Suolampi siirtyy talviaikaan ja vetää ylleen loistavan talvitakin, jota tuuhean pörröinen kaulus reunustaa.
Ei tullut karpaloita, mutta saimme viettää upean marraskuisen lauantai päivän alkutalven tunnelmissa.
