Sain tunnustuksen

Sain Mayollta tunnustuksen, kiitokset siitä.
En kuitenkaan jatka eteenpäin nimeämällä ketään erityisesti, mutta tahdon jakaa sen teidän kaikkien kanssa ja samalla toivottaa vielä kertaalleen Iloista Pääsiäistä ja kuvausilmoja jokaiselle.

Tunnustuksen saajan pitäisi näyttää 3-5 ennennäkemätöntä kuvaa , katsotaanpa löytyykö, pieni hetki...

...tässäpä neljä. En nyt ole ihan varma olenko jo näitä postaillut, mutta laitan pienestä epävarmuudesta huolimatta.

Sateen jälkeen 1, 2, 3 ja 4

Oksien lomassa, välissä

Uskoisin tämän olevan peipponaaras, mutta lintujen tuntemukseni ei ole kovin luotettavaa luokkaa.
No kuitenkin, on kysymys linnun ja ympäristön väreistä. Hakeeko lintu luonnostaan itseensä sointuvan ympäristön.

Tämä lintu, jota en edes yritä arvailla, suki itseään kuusenoksalla. Linnussa oli vihreitä sävyjä ja ne sulautuivat hyvin havujen sekaan. Ympäristö toisti keltavihreää ja tummia varjoja.

Pikkuvarpusen huomaa hyvinkin, mutta kyllä tämäkin ympäristö tukee linnun omaa väritystä.

Kiinnitin kuvia katsellessa huomion tuon ylimmän linnun nokkaan, joka ei nyt aivan terveeltä vaikuta tai sitten sillä on suu jäänyt pyyhkimättä.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Sunnuntai sujui kuin siivillä

Pari metsähanhea käyskenteli pienessä joutsenparvessa. Kummasti ne viihtyvät keskenään, muuttomatkalla ei viitsitä kinastella, tärkeintä on ravinnon tankkaaminen.
Tämä metsähanhi taitaa olla se taigametsähanhi.

Hanhi pariskunnan yhteislähtö. Ei siinä kauan katsella, jos huomataan ihmisten olevan liian lähellä, vaan noustaan siiville.

Keväiset pellot sottaavat myös joutsenten valkoisen puvun, mutta se on varmaankin vähäisin huoli.

Kurjet ovat tosi arkoja, pitävät varmaankin suurimman hajuraon ihmiseen. Komeat ovat siivet, kyllä näillä matka taittuu.

Mitä kuuluu kevät pellolle

Joutsenia ja merihanhia. Tuuli melkoisesti, mutta ei kylmästi. Joutsenet ruokailivat pienissä ryhmissä ja hanhet tepastelivat joukon jatkona.

Linnut ovat koko ajan varuillaan ja kameran räpsähtely herättää huomion. Ei näitä pääse aukealla pellolla kovin lähelle, aina joku valpas silmäpari huomaa liikkeen.

Muutama kurki lentää pellon ylle, kiertelevät, kaartelevat. Näyttää siltä että aikoisivat laskeutua, jalat putoavat alaspäin ja kaulan asento muuttuu.

Räps, räps, jalat nousevat ja kaula jäykistyy, ottavat korkeutta ja häipyvät. Sitä kun on niin innokas, ettei malta odottaa, vaan täytyy hätiköiden räpsiä.

Metsän reunassa on lämmintä, aurinko paistaa edestä ja metsä suojaa tuulelta. Tässä olisi hyvä olla. Yritän tällätä takamusta maassa olevan kaarevan oksan päälle, tietenkin se antaa myöten.

Harmittelen, ettei tullut retkijakkaraa mukaan, taas opittiin jotain.

Höyhenissä pääsiäisen keltaista

Herra Vihervarpusella tahtoi suupielet sotkeentua aterioidessa. Siinä se keikaroi väriloistossaan, mutta...

...rouvansa tepasteli vaatimattomassa puvussaan hieman syrjemmällä.

 Hyppy siiville.