Neljä lintua oksalla

Tästä se kevään odotus alkaa.
Siinä istuu kaksi paria, pikkuvarpuset ja keltasirkut, päivän ensimmäisten säteiden hennossa lämmössä.

Päivä alkoi kevyellä lumisateella ja puolen päivän aikaan aurinko hieman raotti pilviverhoa.

 Suosittu ruokailupaikka

Melkein prikulleen samassa kohdin oksaa istuivat kuusitianen ja sinitianen syömässä pähkinän murua.

Ensin oksalla kävi aterioitsemassa kuusitianen ja sitten lennähti paikalle sinitiainen.
Tuo jälkimmäinen vaikutti hieman rähjääntyneeltä tuosta kuvun kohdalta, mutta lento ja ruokailu sujuivat mallikkaasti. Mitä nyt toista jalkaa piti hieman lämmitellä höyhenten sisällä, ennen uuden murun hakemista.

ps. miten minä nyt tämän erehdykseni tuosta sinirinnan rinnan tummasta alueesta selittäisin. Kaikin puolin se siis kunnossa oli, rintaansa myöten. Se siis kuuluu asiaan, johan sen lapsikin tietää, mutta minä en.

Oksien lomassa, välissä

Uskoisin tämän olevan peipponaaras, mutta lintujen tuntemukseni ei ole kovin luotettavaa luokkaa.
No kuitenkin, on kysymys linnun ja ympäristön väreistä. Hakeeko lintu luonnostaan itseensä sointuvan ympäristön.

Tämä lintu, jota en edes yritä arvailla, suki itseään kuusenoksalla. Linnussa oli vihreitä sävyjä ja ne sulautuivat hyvin havujen sekaan. Ympäristö toisti keltavihreää ja tummia varjoja.

Pikkuvarpusen huomaa hyvinkin, mutta kyllä tämäkin ympäristö tukee linnun omaa väritystä.

Kiinnitin kuvia katsellessa huomion tuon ylimmän linnun nokkaan, joka ei nyt aivan terveeltä vaikuta tai sitten sillä on suu jäänyt pyyhkimättä.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!