Urpiaisen suupala

Eipä ole urpiaisia näkynyt koko talvena ruokinnalla, mutta nytpä joitakin on ilmaantunut. Koiraat komeilee värikkäissä puvuissaan.

Toisten lintujen ruokapöydältä on tipahdellut makupaloja, joita urpiaiset ahkeraan mutustelevat.

Kuka kehtaa tulla häiritsemään kesken suupalan.

Neljä lintua oksalla

Tästä se kevään odotus alkaa.
Siinä istuu kaksi paria, pikkuvarpuset ja keltasirkut, päivän ensimmäisten säteiden hennossa lämmössä.

Päivä alkoi kevyellä lumisateella ja puolen päivän aikaan aurinko hieman raotti pilviverhoa.

 Suosittu ruokailupaikka

Melkein prikulleen samassa kohdin oksaa istuivat kuusitianen ja sinitianen syömässä pähkinän murua.

Ensin oksalla kävi aterioitsemassa kuusitianen ja sitten lennähti paikalle sinitiainen.
Tuo jälkimmäinen vaikutti hieman rähjääntyneeltä tuosta kuvun kohdalta, mutta lento ja ruokailu sujuivat mallikkaasti. Mitä nyt toista jalkaa piti hieman lämmitellä höyhenten sisällä, ennen uuden murun hakemista.

ps. miten minä nyt tämän erehdykseni tuosta sinirinnan rinnan tummasta alueesta selittäisin. Kaikin puolin se siis kunnossa oli, rintaansa myöten. Se siis kuuluu asiaan, johan sen lapsikin tietää, mutta minä en.

Tänään on toisin

 

Eilen piha vilisi siiveniskuista ja vilkkaasta hyörinnästä, tänään on toisin.

Täytin aamusella nuo ruokaastiat, joita on kolme. Auringonkukansiemenet menivät kuin kuumille kiville, jouduin täyttämään sen uudelleen ja pidot jatkuivat. Nämä kauranjyvät eivät niin haluttuja olleet, mutta kyllä niitäkin upos. Niitä  oli maassakin, kun keltasirkut tykkäävät pomppia hangella. Kolmannessa oli pähkinärouhetta, ne kestävät pitempään. Tintit tykkäävät noista pähkinöistä ja vaikka niitä hääri pihassa, niin pönttö ei huvennut kovin kiivaasti. Toisaalta, kyllähän pähkinärouhetta mahtuukin enemmän tuohon astiaan, kuin esim. auringonkukansiementä.

Tänään on ollut sitten hiljaiseloa pihassa. Tuuli ja tuo puuskittainen pyrytys on varmaankin osaltaan karkottanut pikkuvieraat.

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

Vuoden viimeinen ateria

Lintuset liikehtivät vilkkaasti,  vuoden vaihtuminen ei vaikuta, sama aherrus jatkuu.
Päivä on harmaa, mutta pakkanen on laskenut peräti -10, lunta oli yöllä sadellut.

Kolmen kopla

Tässä näyttää olevan keskinäistä sopua. Yleensä sellaista pientä kinastelua tahtoo olla, kun useampi pyrkii yhtaikaa samalle astialle.

Pienet tankkaa pakkasessa

Kaikki käytetään nyt hyödyksi, myös kaikki pienet pihlajanmarjat, kuivat ja rupuiset. Viherpeippo poika mussuttaa antaumuksella ja sylkee toisesta nokanpielestä perskeet ulos.

Viherpeippo tytöllä on hieman suuremmat marjat näköpiirissä.

Keltasirkut pienenä parvena hyörivät ja pyörivät jyvien kimpussa.

Sinitiainen on löytänyt myös omenaisen oksan. Ehkäpä kuitenkin jalkojen puristuksessa on pähkinä tai auringonkukansiemen, jota niin reippaasti pikkunokka naputtaa.

Paljon on keltaista pihapiirin linnuissa, mutta onpa joukossa pikkuvarpusia. Pikkuvarpuselle näyttää maistuvan virpiangervon siemenet, sulatkin ovat hieman sekaisin.

Mustanaamio ruokailemassa

Tämä lintu oli aivan outo ilmestys, en ikänään ole nähnyt. Kiipeili puissa, mutta ei niin vikkelään kuin puukipijä ja värityskin oli erilainen.
Lopulta tunnistin tämän mustanaamion pähkinänakkeliksi.
Kuvat eivät ole niin hyvälaatuisia, mutta täytyihän tämä ilmestys esitellä.

 Taitavasti roikuttiin pää alaspäin.

 Kasvo kuvaa edestä.

 Melko koukkuiset ja pitkät kynnet, hyvin pysyy puussa ja köyteenkin uppoaa.

Tasaisella kävely on varmaankin hieman vaikeaa, ainakin näin luulisin, vaikka kyllä se tepasteli aika vikkelästi.

Tinttien suku kasvaa

No nyt on sitten tintti perhe saanut uuden jäsenen. Töyhtötiainen löysi myös sen romanttisen häkin, eikä näyttänyt  olevan moksiskaan, tämä metsienmohikaani, tästä hempeästä ruokabaarista. Pähkinä vai olisiko ollut auringonkukansiemen käsittelyssä, oli mikä oli, mutta kyllä se maistui.

Kunnes lähi koivussa alkoi sellainen sirkutus, että oksat pois. Pikkuvarpunen, siellä oksiston takana piilossa, soitteli kait varoitus ääniä. Tiukasti ainakin näytti tuijottavan.

Soitto tuntui  tehoavan tintteihin. Ruokapala nokkaan ja menoksi, kaikki häipyivät. Odottelin jonkun aikaa, mutta ketään ei kuulunut tulevaksi ja annoin periksi.

Kyllä ne nyt taas siellä lentelevät.

Lähden lentoon