Tunnistettuja ja tunnistamattomia

Tämän nyt varmuudella tunnistaa Keltasirkuksi.

Urpiainen on myös tuttu lintu talvenruokinnalta.
Tällä yksilöllä lenteli poikanen mukana.

 Tämänkin olen tavannut. Sinirintahan siinä, vaikka värit ovat vaimeammat kuin keväällä.

Tämä on nimeä vailla, kuuluisiko kerttujen heimoon?

Sain tunnistusapua ja sen mukaan tämä olisi Ruokokerttunen.

Kuuluisikohan tämä sitten kirvisten heimoon?

Tämä tunnistettiin Pajusirkuksi.

Hailuodon kuvausretkellä tavattuja pieniä siivekkäitä 30.8.2013

Lunta tulla tupsuttaa

Tänään sitten satelee lunta, mutta hyörinä jatkuu. Muutaman kerran olen käynyt lunta kopistelemassa ruokintapaikalta, mutta ainakin urpiaiset ovat niin touhukkaita, että etsivät lumenkin alta.

Tilhetkin pistäytyivät katsastamassa löytyykö evästä, eivät kyllä kauaa viihtyneet.

Oksistossa vilahtaa keltaista

Tänään kolmisen astetta vähemmän pakkasta kuin eilen. Muutama keltasirkku ja viherpeippo istuksi pihapuissa ja urpiaisia taas, joka paikassa.
Olihan se tihikin samassa pensaassa kuin eilen, nyt näytti pirteämmältä.
Olen vienyt sille murskattuja banaaninlastuja, syöty kyllä on, mutta kuka on käynyt niitä popsimassa. Nyt tietenkin kuvittelen, että tilhi on saanut niistä itselleen energiaa, ei kai nuo banaanit ole linnuille mitenkään vaaraksi.

Tarkkaillen

Keltasirkku tutkailee oksalta, kuuntelee.
Kamera räpsähtää ja heti pää kääntyy äänen suuntaan.

Kyhään pihaan "piilokojua" ja ennenkuin on valmiskaan pitää kokeilla. Vaikka noita lintuja on runsaasti pihassa pyörinyt koko talven, niin kummasti ne kaikkoaa, jos jotain outoa ilmaantuu lähipiiriin.
Nyt pitäisi malttaa antaa niille aikaa tottua uuteen ja itsekin voin hieman asiaa miettiä perusteellisemmin. Nyt ainakin on hieman hankala kuvauskulma.

Kevään saapuessa, saapuvat myös pienet siivekkäät ja niitä olisi tarkoitus tuolta piilosta kuvailla.

Tuiskupäivän väriläiskät

Keltasirkut loistivat sembramännyssä kuin jotkin paratiisin linnut ikään. Kai ne hakivat ruokailun välillä hieman suojaa, sillä ilma oli väliin lumipöllyä täynään.

Pakkaspäivän tunnelmia

Käännän kasvoni auringolle ja annan helmikuun säteiden  lämmittää kohmeisen olemukseni.

Neljä lintua oksalla

Tästä se kevään odotus alkaa.
Siinä istuu kaksi paria, pikkuvarpuset ja keltasirkut, päivän ensimmäisten säteiden hennossa lämmössä.

Päivä alkoi kevyellä lumisateella ja puolen päivän aikaan aurinko hieman raotti pilviverhoa.

 Suosittu ruokailupaikka

Melkein prikulleen samassa kohdin oksaa istuivat kuusitianen ja sinitianen syömässä pähkinän murua.

Ensin oksalla kävi aterioitsemassa kuusitianen ja sitten lennähti paikalle sinitiainen.
Tuo jälkimmäinen vaikutti hieman rähjääntyneeltä tuosta kuvun kohdalta, mutta lento ja ruokailu sujuivat mallikkaasti. Mitä nyt toista jalkaa piti hieman lämmitellä höyhenten sisällä, ennen uuden murun hakemista.

ps. miten minä nyt tämän erehdykseni tuosta sinirinnan rinnan tummasta alueesta selittäisin. Kaikin puolin se siis kunnossa oli, rintaansa myöten. Se siis kuuluu asiaan, johan sen lapsikin tietää, mutta minä en.

Tänään on toisin

 

Eilen piha vilisi siiveniskuista ja vilkkaasta hyörinnästä, tänään on toisin.

Täytin aamusella nuo ruokaastiat, joita on kolme. Auringonkukansiemenet menivät kuin kuumille kiville, jouduin täyttämään sen uudelleen ja pidot jatkuivat. Nämä kauranjyvät eivät niin haluttuja olleet, mutta kyllä niitäkin upos. Niitä  oli maassakin, kun keltasirkut tykkäävät pomppia hangella. Kolmannessa oli pähkinärouhetta, ne kestävät pitempään. Tintit tykkäävät noista pähkinöistä ja vaikka niitä hääri pihassa, niin pönttö ei huvennut kovin kiivaasti. Toisaalta, kyllähän pähkinärouhetta mahtuukin enemmän tuohon astiaan, kuin esim. auringonkukansiementä.

Tänään on ollut sitten hiljaiseloa pihassa. Tuuli ja tuo puuskittainen pyrytys on varmaankin osaltaan karkottanut pikkuvieraat.

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille!

Pienet tankkaa pakkasessa

Kaikki käytetään nyt hyödyksi, myös kaikki pienet pihlajanmarjat, kuivat ja rupuiset. Viherpeippo poika mussuttaa antaumuksella ja sylkee toisesta nokanpielestä perskeet ulos.

Viherpeippo tytöllä on hieman suuremmat marjat näköpiirissä.

Keltasirkut pienenä parvena hyörivät ja pyörivät jyvien kimpussa.

Sinitiainen on löytänyt myös omenaisen oksan. Ehkäpä kuitenkin jalkojen puristuksessa on pähkinä tai auringonkukansiemen, jota niin reippaasti pikkunokka naputtaa.

Paljon on keltaista pihapiirin linnuissa, mutta onpa joukossa pikkuvarpusia. Pikkuvarpuselle näyttää maistuvan virpiangervon siemenet, sulatkin ovat hieman sekaisin.